keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kuulumissie

Päivät vain vilistää... Mies meillä aloitti uudessa työssä toisella paikkakunnalla. Olen siis viikot yksin lasten kanssa ja aikaa on rajoitetusti, kun yksin arkea pyörittää. Nyt onkin sitten edessä taas päätöksiä, miten tästä eteenpäin. Täällä nyt ei ole matka eikä mikään kulkea 150 km autolla tai junalla se reilu tunti. Ystävät ja minun perhe Suomessa ovatkin olleet hengessä mukana ja kannustivat miestä uuden työn ottamaan. Minustakin tämä on nyt hyvä järjestely, että lasten kanssa asumme edelleen täällä, mihin olemme kodin tehneet ja täällä ovat myös ystävät/harrastukset. Jokainen, joka on ulkomaille muuttanut, tietää, miten vaikeaa voi olla päästä "sisälle" uuden paikan/maan toimintaan. Itselläkin meni monta vuotta, että sopeuduin ja omaksuin maan tavat. En ihan hevillä muualle, kuin Suomeen, enää muuta!

Yllättävää on ollut huomata, miten kaikki eivät olekaan niin kannustavia ja maalailevat negatiivisia ajatuksia ympärille (ja meille)... Miten sitä osaisikin olla välittämättä,  kun tietää, että olemme oikean päätöksen tehneet?! Mutta aika näyttää, muuttuuko mieli ja alkaako laatikoiden pakkaus. Nyt tuntuu, että en halua tästä mihinkään lähteä. Kumpa ihmiset osaisivat kannustaa enemmän toisia..!


Ikeassa käytiin jokin aika sitten etsimässä glögiä, mutta sen sijaan ostinkin kauniita vaaleanpunaisia latte-kuppeja.





















Siivouspäivänä laitoin kaikki ovet auki ja tuuletin oikein kunnolla.








Joulupukillekin on kirjoitettu. Poika kirjoitti oikein hienosti ja lista olikin melko pitkä :)





Tyttö piirteli lähinnä sydämiä <3




Pojan "Ugg:T" (tollaset kopiot sii) ovat mustat ja tosi mieluiset. Tollasten kulahtaneiden farkkujen kans oikein kivat :)





Tyttö lähdössä suomalaisen opin tielle.



Tykkään tosi paljon tuosta piposta!


Aurinkoa ja kannustavia ajatuksia teille kaikille!


26 kommenttia:

  1. Suloisia utuisia kuvia! <3

    Kyllä se arki lähtee tavalla tai toisella taas siellä rullaamaan uuusin systeemein - tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  2. Moi. En olekkaan aikaisemmin kommenttia sinulle jättänyt, mutta nyt postausaihe kosketti niin läheltä, että nyt on pakko jättää. :o) Siis meillä on ihan sama tilanne, että mies lähti syksyllä toiselle paikkakunnalle ja välimatkaa on miltei 500 km, eli vain viikonloppuisin nähdään. Meillä on myös kaksi lasta. Aluksi mietimme kaikki vaihtoehdot, että miten tehdään. Muutetaanko mukaan vai jäädäänkö. Päätöksemme oli, että jäädään. Tosin siihen vaikutti paljon myös se, että tämä muutos olisi väliaikainen, kaksi vuotta. Aika kuulostaa pitkältä, mutta kyllä me siitä selviämme ja uskon että tekin selviätte.

    En itsekään ymmärrä negatiivisia kommentteja asiasta. Niidenkö pitäisi jotenkin kannustaa? Olen sitä mieltä, että harkitut päätökset jotka tehdään yhdessä, muiden pitäisi ne hyväksyä ja tukea niissä. :o)

    Sinulla on todella kiva blogi ja kuvat ovat hienoja, ja teillä on kaunis koti! :o)

    Kaikki kannustukseni teille!

    VastaaPoista
  3. tosi kauniita kuvia ja kääk mitä herkkuja tuossa edellisessä :P oli jo ennestäänkin nälkä :D

    VastaaPoista
  4. Kiitos Pieni Lintu ihanasta kommentisa!

    Ja kiitos Helene erityisesti sinun kannustavasta kommentista! Tällaiset päätökset ei ole mitenkään helppoja ja kun ne on yhdessä perheenä tehty, niin minusta toisten ei pitäisi alkaa säätämään siinä enää mitään... Tässä ei kuitenkaan ole kysymys pelkästään miehestä ja minusta vaan myös lapsista. Tuntuisi todella pahalta ottaa lapset pois omasta turvallisesta ympäristöstä (koti, kaverit, paikkakunta) hätiköiden. Yhden ihmisen kommentti oli, että kyllä lapset sopeutuu ja saa kavereita. Kyllä varmasti, mutta miksi väkisillä pitäisi? Lapset(kaan) ei kuitenkaan ole mitään koneita ja varmasti heilläkin menee aikansa sopautua mihin vain.

    Kiitos vielä kovasti, kommenttisi merkitsi minulle paljon!

    VastaaPoista
  5. Kiitos S! Toivottavasti nälkä vain lisääntyi ;P

    VastaaPoista
  6. Tuo toinen kommentti oli siis minulta...on vähän ongelmia näiden "profiilien" kanssa, mutta mä luulen että sain ne ratkaistua..katsotaan! :oD

    VastaaPoista
  7. Mustakin ystävien ja tuttujen pitäs kannustaa
    ja olla tukena jutuissa
    eikä arvostella<3

    Ihanat nuo pojan uggsit
    ja tyttö niin suloinen hatussaan:)

    Muksaa uutta viikkoa sinne:)

    VastaaPoista
  8. Älä lannistu negatiivisista kommenteista! Teillä on teidän elämä, jonka elätte juuri niin kuin te itse parhaaksi katsotte. Noilla arvostelijoilla on lähes aina jokin muu agenda siellä taustalla - useimmilla se on varmastikin kateus. Joten älä masennu, syy ei ole sinun tai perheesi, ongelma on arvostelijoilla itsellään :)

    Nuo mustat UGG-kopiot näyttävät kyllä kivoilta, voisin hankkia sellaiset itsekin...

    Mulle käy muuten kanssa usein niin, että kun lähden Ikeaan hakemaan muka yhtä tavaraa A, tulenkin takaisin tavaroiden B, C, ja D kanssa ;D 8ja tietysti ilman sitä A-tavaraa...)

    Noi lattekupit on ihanat, hypistelin niitä itsekin Ikeassa muutama viikko sitten, mutten vielä raaskinut ostaa!

    Lokoisaa loppuviikkoa :)

    VastaaPoista
  9. Ihan varmasti olette tehneet hyvän päätöksen. Teille parhaan, eikä siihen muilla ole sanomista.

    VastaaPoista
  10. Helene:juu, löysinkin tieni sun blogiin :)

    Jamelia: Kiitos! Mun mielestä voi olla eri mieltäkin, jos keskustellaan jostain ehkä tulevasta asiasta, mutta kun meidän perhe on tehnyt meitä koskevan päätöksen, niin minusta siinä ei muilla pitäisi olla sanomista... En minäkään mene toisia neuvomaan, miten heidän pitäisi elämää elää! Muksaa viikkoa sinnekin!

    New England Rose: Kiitos kovasti kommentista! En ite oo halunnu tuota kateuskorttia ottaa esiin, mutta pari ystävää on sanoanu, että kuulostaa siltä, että nämä ihmise on kateellisia. Ja voi ollakin, itse he elävät niin eri tavalla kuin me. Ja se on minusta ok, ei mua haittaa, miten jokainen ihminen omaa elämäänsä elää!

    Kumma kyllä tuo Ikea, miten sieltä aina jotain sellaista tuleekin ostettua, mitä ei edes aikonu. Siellä ei sillon vielä ollu glögiä ja nuo latteastiat oli niin ihanat, että pakkohan ne oli kotiin kantaa :) Mukavaa loppuviikkoa sinnekin!

    VastaaPoista
  11. Irmastiina: Kiitos kannustuksesta! <3

    VastaaPoista
  12. Varmasti olette tehneet oikean päätöksen jos siltä tuntuu. Voi kun ihmiset tosiaan jaksaisivat kannustaa toisia, mutta liian usein sorrutaan siihen ettei ymmärrystä tule. Liekö sitten kateutta tai jotain muuta, mutta positiivisuus kantaa ja hyvä mieli jonka toiselle suo, tuo aina itsellekin iloa :) Ei tuo matka kuulosta kauhealta ollenkaan, kyllä varmasti pärjäätte. Sinulta se tietenkin vaatii paljon kun joudut siellä yksin arkea pyörittämään, mutta miehesi varmasti sitä arvostaa, eikä hänelläkään taida aivan helppoa olla poissa perheen luota.

    Kauniita vaatteita lapsillasi, saavatko he opiskella suomeksi siellä Saksassa?

    VastaaPoista
  13. Marika: Kiitos! Niinpä, kumpa ihmiset olisivat kannustavia toisille ja toisten valinnoille, kumpa ihmiset olisivat positiivisempia. Miten sitä raamatussa sanotaankaan: pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. Jos ihminen on negatiivinen, niin se kyllä näkyy, ikävä kyllä :/

    Mutta onneksi tässä (ja blogi!) maailmassa on paaaaljon ihmisiä, joilla on hyvä sydän ja positiivinen mieli!!

    Meidän lapset käy kaksikielistä tarhaa, saksa-englanti. Suomi-koulussa käyvät sitten kerran viikossa pitämässä suomen kielen taitoa yllä. Kotona puhutaan kyllä suomea, mutta kyllä pojalla saksa on jo parempi kuin suomi...

    VastaaPoista
  14. Hei,

    eksyin blogiisi vähän aikaa sitten. Olen itsekin ulkosuomalainen ja asun Kanadassa. Minunkin mieheni lähti töihin viideksi kuukaudeksi toiselle paikkakunnalle (8 tunnin päähän) ja näimme lasten kanssa häntä vain kerran koko jakson aikana. Hyvin kuitenkin selvittiin, samoin kuin sinä tulet varmasti selviämään. Uudisraivaushenkeä vain mukaan:)

    Onko miehesi muuten suomalainen vai paikallinen?

    Kuulaita syyspäiviä,

    Laura

    VastaaPoista
  15. Minusta on tärkeää, että miehesi on saanut mieleisen työn. Loppu teillä onkin vain käytännön järjestämistä ja ihan varmasti loppukin suttaantuu parhaimmalla tavalla. Minuakin ahdistaisi kauhistelevat kommentit, mutta sellaisiin on vain niin helppo mennä mukaan.

    Siunausta koko perheelle uudessa tilanteessa!

    VastaaPoista
  16. Meilläkin on useana vuonna työskennellyt toinen meistä vanhemmista viikot kaukana olevalla paikkakunnalla. Välillähän se on raskasta, mutta hyvin on pärjätty. Meillä lapset eivät ole ikävöineet perään vaan nauttineet niistä hetkistä, kun isi tai äiti on kotona. Reissuelämään rutinoituu puolin ja toisin.

    VastaaPoista
  17. Kiitos Laura, Marita ja Aarre kommenteista! Niin ihana lukea teidän kannustavia kommentteja!

    Laura: Mun mies on myös suomalainen. Muutettiin kuusi vuotta sitten yhdessä Saksaan ja sopeutuminen oli mulle aika vaikeaa, kun olin yksin kotona enkä osannut kieltäkään. Mutta paljon on nämä vuodet opettaneet ja kasvattaneet. Tuntuisi tavallaan epäreilulta vetästä meidät nyt tästä pois, kun olen niin paljon työtä tehnyt, että kaikki viihdyttäisiin :)

    Mutta ei ole ollut helppoa sullakaan siellä yksin lasten kanssa. Tosi hurjalta tuntuu, että olette nähneet isiä vain kerran kahdeksan kuukauden aikana, mutta kyllä me naiset vaan aina pärjätään! Ollaan niin luovia ja tomeria! Kiitos vielä kovasti, että kommentoit!

    Marita: Tämä työpaikka oli ihan suora rukousvastaus. Mies ei ollut edellisessä paikassa yhtään tyytyväinen ja tästä uudesta paikasta ottivat itse ensin mieheen yhteyttä! Tosi harvinaista tänä päivänä, että kotoa "tullaan hakemaan" töihin :) Ja mies on tosi innostunut ja minä myös! Niin kuin kauniisti sanoitkin, että tämä on vain käytännön järjestämistä. Nähtäväksi jää, miten Jumala on meidän askeleet suunnitellut, tällä hetkellä tosiaan vakaa tunne on, että täällä meidän pitääkin olla... Siukkuja sinnekin!

    Aarre: kiitos kannustavasta kommentista! Ihana, että meitä "kohtalosisaria" löytyy täältä näin paljon :) Jotenkin meillä menee lasten kanssa "paremmin", kun isi ei ole kotona. Kun täällä kuitenkin nuo työpäivät on paljon pidempiä kuin Suomessa. Ennen mies tuli siinä 19-20 illalla kotiin ja lapset laittoi jo nukkumaan. Siinä meni sitten nukuttamiset uusiksi, kun virkustuivat isin näkemisestä. Että ei tämä sen kummosempaa ole :) Kyllä minä uskon, että tämä meiltä onnistuu, tuleehan mies aina kolmeksi yöksi kotiin, kun vasta maanantai-aamuna lähtee töihin...

    VastaaPoista
  18. Elämä tuo tullessaan isoja myllerryksiä, mutta yhdessä te varmasti selviätte tästäkin haasteesta.
    Jälkeenpäin ajatellen ei asiat tunnukkaan niin vaikeilta.
    Tsemppiä sinulle ja lapsillesi sekä miehellesi uuteen työhön.

    VastaaPoista
  19. Ihanat kuvat.
    Kyllähän sitä jokainen tekee niinkuin itselle on sopivaa ja hyvältä tuntuu - mutta luottaa voi kyllä aina siihen että arvostelijoita riittää. Niitä, jotka eivät rohkeita ratkaisuja ole tehneet tai niitä, joille toisen onni on omasta pois. Ihana, että olette löytäneet ratkaisun vaikeaan tilanteeseen ♥

    VastaaPoista
  20. Moikka taas Maria!

    Mulla on sulle pieni ylläri blogissani :)

    VastaaPoista
  21. Hui, mikä viestien tulva! Kiitos ihanaiset tuoesta, olette aivan mahtavia! :)

    Hanne: Siinäpä se vitsaus onkin, että me ei koettu tätä mitenkään isona juttuna, mutta toisille tämä on ylivoimaista ymmärtää :D Ei tämä oikeasti tunnu _yhtään_ vaikealta! Kiitos tuesta!

    Johanna: totta turiset. Aina on joku, jolle meidän päätökset ei sovi. Miksi ihmeessä se pitää aina isoon ääneen kuuluttaa... Kiitos kauniista kommentista!

    New England Rose: tulenpa käymään sun blogissa :)

    VastaaPoista
  22. Hei!
    Olen lueskellut blogiasi anonyymina aika kauan. Tämä on kiva blogi! :)

    Älä ota paineita negatiivisista kommenteista työkuvioihin liittyen. Satuttaahan se varmasti, mutta toivottavasti voit jättää ne omaan arvoonsa...
    Joskus meistä kuulostava negatiivisuus on kommentin antajan huolenpitoa? Ilmaisutapa voi ontua ja kuulemme asian negatiivisena, vaikka taustalla voikin olla huoli toisen pärjäämisestä tai kokemus omasta elämästä, jota ei toiselle toivo.
    Ihmissuhdetaidot ovat taitolaji... ;)

    Voimia arjen pyörittämiseen, varmasti se sujuu kaltaisellasi asenteella!

    vakkarilukija Savosta

    VastaaPoista
  23. Kiitos kommentistasi lukija Savosta! Olet oikeassa, ihmissuhdetaidot todellakin ovat taitolaji! Minusta pääsee kuitenkin pitkälle, kun noudattaa kehoitusta: sen minkä tahtoisitte toisten tekevän heille, tehkää se heille. Siksi minäkin hillitsen kieleni, vaikka monesti tekisi mieli jotain sanoa. Sen sijaan vain hymyilen ja otan vastaan, mitä toinen sanoo. Sillä se, mikä ihmisen sydämessä asuu, tulee ulos myös sanoina.

    Näitä negatiivisia keskusteluja on ollut kolme ja ensimmäisen ihmisen kohdalla ajattelinkin, että kyse on vain huolenpidosta, mutta toisella kerralla sävy oli erittäin hyökkäävä ja painostava. Esim. kommentti: ette voi elää noin pidempään ja pakko perheen on sinne muuttaa on minusta aika hyökkäävä. Miten kukaan voi sanoa meille, miten me voidaan tai ei voida tehdä?

    Kiitos, elämän asenteeni koitan aina pitää positiivisena, sillä olen käytännössä huomannut, että mitä sitä ympärilleen viljelee, sitä myös saa niittää!! Siksipä kaikki vain viljelemään kauniita ajatuksia :)

    Ihanaa joulun odotusta sinne Savoon!

    VastaaPoista
  24. Minäkin kannustan kulkemaan omaa tietä. Te itse tiedätte, mikä sopii teidän perheelle, ja jo se, että toinen on onnellinen työssään helpottaa arkea. Sitähän haluaa toiselle yleensä sitä parasta ja on itsekin valmis ponnistelemaan sen eteen. Jos tämä ratkaisu ei jostain syystä toimi, niin sitten asialle voi aina tehdä jotain. Mä kannustan rohkeasti aina kokeilemaan. Kuten yksi pomoistani aikanaan sanoin, harvemmin niitä tehtyjä juttuja katuu, vaan enemmänkin niitä, joita ei uskaltanut tehdä.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  25. Päätös on teidän ja jos se teistä tuntuu oikealta, niin silloin se on oikein... epäileviä Tuomaita on aina. Älä niistä välitä!

    VastaaPoista
  26. Mrs J.: Kijotit kyllä niin osuvasti! Aina tosiaan kannattaa kokeilla :) Eikä tässä tosiaan mitään menetäkään. Eka viikko meni tosi nopeasti ja hyvin. Lapset on jotenkin ekstakilttejä, kun oon yksin niitten kans. Kiitos tsempistä!

    Willenmiina: Kiitos kovasti ihanasta kommentista!

    VastaaPoista