maanantai 6. helmikuuta 2012

Runebergiä ja viikonlopun helmiä

Terveiset talvisestä Saksasta! On kuulkaas kylmää ollu ja edelleen pitelee pakkasia. Tänä aamuna oli -20 astetta mittarissa ja se on, meidän täällä olon aikana, ennätys. Tänään ei kuitenkaan tuullut, joten ilma ei tuntunut yhtään niin kylmältä kuin eilen, jolloin pakkasta oli vain 13 astetta. Emme kuitenkaan pelkää kylmää ja koko viikonloppu oltiin ulkosalla ja nautittiin auringosta. Tarhassa saavatkin olla sisällä ihan tarpeeksi, kun viime viikolla -6 astetta oli liian kylmä ulos menoon :D

Lauantaina kävimme luistelemassa, tällä kertaa päästiin ihan meidän lähilammen jäälle ja eilen menimme kylän villieläinpuistoon. Saatiinkin syötellä eläimiä ihan rauhassa, sillä ihmisiä ei ollut kuin kourallinen ja eläimet olivat nälkäisiä. Lapsetkin ihan kiltisti kävelivät koko matkan edes ja takasi, yhteensä 7 kilometriä! Illalla leivottiin Runebergin torttuja ja seurattiin tietenkin presidentin vaaleja.



Runebergin torttu.



Naminami








Poika luisteli jo kuin vanhat tekijät! Ja nyt on ne kypärätkin ;D



Tyttö miettii :)



Peuroilla oli puistossa nälkä! Sai jo vähän hätistellä toisia pois, kun kaikki hyökkäsivät yhtä aikaa hakemaan ruokaa.









Nämä sarvettomat oli vähän rauhallisempia.




Suloinen majava :)



Ja tietysti oli repussa mukana lämmintä kaakaota ja croissantteja! Kylläpä kivasti lämmittikin pakkasessa!



Kaakaon sekaan laitettiin suklaa-kookospalloja, hyvää! Lämmin kaakao, parempi mieli ♥







Pienet kätöset ♥



Äidillekin annettiin kupponen kaakaota, kun meinasi alkaa palelemaan :)

Sitten laitan tähän haasteen, ennen kuin taas unohdan. Sain tämän haasteen Elämää äitinä -blogista jokin aika sitten. Kiitos!

Tunnustuksen saaneen pitää kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään. Tämä osottautuikin yllättävän vaikeaksi tehtäväksi!

1. Olen innostunut kutomaan villasukkia tänä talvena. Ennen en ollut edes koittanut kutoa sukkia.
2. Koitan käydä lenkillä vähintään 4 kertaa viikossa.
3. Olen huolehtija.
4. En omista autoa ja siksi kävelen/pyöräilen lasten kanssa joka paikkaan.
5. pidän hunajasta.
6. Tykkään askarrella ja touhuta kaikkea kivaa lasteni kanssa.
7. Tapasin mieheni, kun olin 18-vuotias ja tiesin heti, että hän on Se Oikea.
8. Olen kiitollinen, että olen saanut olla lasteni kanssa kotona, ja olla kotiäiti isolla K:lla! Mikään ei ikinä voi korvata yhdessäoloa lasten kanssa.


Aurinkoa ja iloa viikkoonne!


5 kommenttia:

  1. No onpas kylmää, ei uskoisi Baijeriksi..
    Vaikka kyllä kaksi vuotta sitten joulun aikaan oli lumi maassa. Ja paikalliset ihmettelivät.

    Kesyjä peuroja? :) Majavakin olisi varmaan halunnut kaakaota!
    Kikka

    VastaaPoista
  2. -6 "pakkasraja" :O Meillä on niin tiukka eskaritäti, että säällä kuin säällä mennään ulos. Nytkin kun on ollut -28, niin lapset ovat ulkona sen 45 minuuttia, mikä on suunniteltu. No ääripäästä ääripäähän...
    Aivan ihania kuvia taas! Tosi lähelle nuo eläimet tulevat, meillä lapset olisivat varmaan aivan paniikissa, mutta se on varmaan tottumiskysymys :)
    Muistan itse niin hyvin, kun olimme pienenä Ruotsissa Kolmårenilla ja kirahvi söi kädestäni :) Oi, sitä onnenpäivää!
    Meillä odotellaan paranemista flunssasta, että päästäisiin tuonne meren jäälle kelkkailemaan ja luistelemaan :)

    Hyvää viikonjatkoa teille!!

    VastaaPoista
  3. Ihania talvikuvia
    ja ihana hattu sulla kuvassa;)

    Muksaa viikkoa sinne!

    Jamssi

    VastaaPoista
  4. Ihanalta näyttää kaakao kera suklaa-kookospallojen, täytyypä kokeilla :). Se, että saa mahdollisuuden olla kotona lasten kanssa mahdollisimman pitkään on tosiaan korvaamatonta, ne kun ovat pieniä niin lyhyen aikaa. Itsekin olen ollut kiitollinen siitä mahdollisuudesta <3

    VastaaPoista
  5. Kikka: paikalliset todellakin on ihan hätää kärsimässä... Aika lailla yksin saa lenkkeillä ja leikkiä ulkona lasten kans :D Toivoisin kyllä, että edes -10 astetta olisi pakkasraja tarhassa! Juu, tuolla villieläinpuistossa nuo peurat on tosi kesyjä, syövät kädestä. Niille on siellä myynnissä tuommosia ruokapaketteja, joita me ostetaan joka kerta, että lapset saa syöttää. Vähän on tosiaan vaan pelottavia nuo sarvelliset.

    Mia: juu, totta, että tuo eläimien syöttäminen on tottumiskysymys. Meillä lapset ensin pelkäs, mutta kun muutaman kerran vuodessa tuolla käy, niin tottuvat nopeasti, että ei ne mitään tee :) Toivottavasti teillä alkaa jo flunssa taittumaan!

    Jamelia: Kiitos! Hatun olen saanut mun kiinalaiselta ystävältä lahjaksi muutama vuosi sitten. Itsekin pidän kovasti.

    Janny: Totta! En vaihtaisi päivääkään pois lasten kanssa! Todella arvokasta aikaa <3


    Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille!

    VastaaPoista