keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Aika jatkaa matkaa

Tällä viikolla matkaamme Suomeen saattamaan äidin viimeiselle matkalleen. Päivästä tulee varmasti vaikea ja raskas, mutta onneksi meillä on suuri tukijoukko ympärillämme. Ehkä sen jälkeen myös normaali arki on helpompaa. Asiat, jotka ovat todella iloisia, saavat varjon, kun niitä ei voi rakkaan ihmisen kanssa enää jakaa. Täällä on kevät, kukat puskevat maasta ja aurinko paistaa, silti tumma pilvi roikkuu pääni päällä, ei anna vielä nauttia keväästä. Pääsiäinen tulee olemaan tänä vuonna hyvin erilainen, kotiinkaan en laita mitään koristuksia. Toivon, että pääsiäisen jälkeen voimme sanoa hyvästit jo toppavaatteille ja ottaa lenkkarit pysyvästi käyttöön :)

Molemmat lapset kilpailivat viikonloppuna yleisurheilukisoissa ja voittivat joukkueen kanssa pronssia. Tämä on ehdottomasti Baijerin parhaita puolia, että myös pienellä paikalla on paljon harrastemahdollisuuksia. Pojalla on kolme harrastusta, tytöllä kaksi ja kaikki ovat alle kilometrin säteellä kotoa! 




Tyttären matkavaatteet. Housut ja paita Zarasta.



Toivotan teille kaikille jo tässä vaiheessa hyvää pääsiäistä ja ihania hetkiä perheen kanssa!




perjantai 15. maaliskuuta 2013

Viimeiset lahjat

Erittäin lämmin kiitos teille kaikille osanotosta! Suru on helpompi kantaa, kun voin jakaa sen teidän kaikkien kanssa. Olen kokenut todeksi Jumalan sanan: "Iloitakaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa" Room. 12:15. Olen nähnyt, kuinka ystävät ovat itku silmässä minua lohduttaneet, itkeneet kanssani. Voisiko suurempaa lohdutusta saada. Isäni menetti puolison, me lapset menetimme äidin, lapsenlapset menettivät mummun, mutta myös sisarukset menettivät rakkaan ja läheisen siskon. Ja moni ihminen jäi kaipaamaan hyvää ystävää. Nyt ihmiset ovat menneet töihin, ajattelevat muuta. Se tuntuu väärältä. Eikö maailma voisi hetkeksi pysähtyä, ettekö näe, että äitiä ei enää ole. Äiti Rakas, minulla on niin kova ikävä. Enkö voisi vielä kerran käpertyä syliisi, kun silität päätäni ja sanot, että rakastat? Etkö voisi vielä kerran soittaa ja kysyä, onko kaikki hyvin?

Vaikka tunnen olevani pieni lettipäinen tyttö ilman äitiä, olen silti itsekin äiti, jonka täytyy huolehtia pienistä lapsista. Lähes päivittäin ajattelen, että kumpa voisin tämänkin ihanan asian äitini kanssa jakaa. Äitini rakasti kauniita asioita ja hän osti paljon vaatteita lapsille. Hänen viimeisessä paketissaan oli tyttärelleni kaunis mekko ja pojalle upea villatakki. Poika pukee villatakin hautajaisiin päälle. Äitini jätti kuitenkin meille paljon enemmäin kuin vaatetta. Hän jätti meille arvokkaan kasvatuksen, että kaikkia pitää rakastaa eikä koskaan pidä antaa vihalle ja katkeruudelle valtaa. Sain ystävältäni lehden (kiitos K!), jossa oli lause, jonka haluan jakaa teidän kaikkien kanssa. "Ei pidä kadehtia sen ihmisen iloja, jonka suruja ei tunne." Mikä viisaus tuohon lauseeseen kätkeytyykään!




Mummun viimeinen lahja tyttärelleni 





Tytär ei osaa vielä surra. Halaa vain äitiä ja sanoo, että mummulla on kaikki hyvin Jeesuksen luona. Mutta hän takertui mekkoon. Piti sitä yötä-päivää ja sanoi, että tämä on mummun viimeinen lahja.




Pojan viimeinen lahja mummulta 



Pitäkää toisistanne huolta 



tiistai 5. maaliskuuta 2013

Rakkaan äitini muistolle ♥

Muistatteko, kuinka kirjoitin joululomamme jälkeen, miten vaikea oli lähteä pois Suomesta? Tarkkaan kirjoitin näin: "Joskus luulin, että lähteminen Suomesta helpottuu vuosien myötä, mutta miten väärässä olinkaan. Siitä tulee joka kerta vain raskaampaa. Näen myös lapsista, että heille on vaikeaa sanoa hyvästejä isovanhemmille. Koskaan kun ei tiedä, milloin seuraavan kerran näemme.  Münchenissä automatkalla kotiin mietin, miten rikkaita hetkiä saimme viettää perheen kesken ja vesisateen ropistessa kattoon tirautin muutaman ikävöivän kyyneleen. Odottavaisin mielin olemme ottaneet uuden vuoden vastaan. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan! "

Viime maanantaina sain puhelun, että äitini sydän on pysähtynyt ja hänet viedään teho-osastolle. Lähes vuorokauden odotin, että puhelin soi ja sitten isä soitti, että äiti on lähtenyt taivaan kotiin. Äitini oli vielä nuori, hänellä olisi ollut paljon annettavaa. Mutta tiedän, että Taivaallinen Isämme ei tee virheitä ja hän on tiennyt äitini päivien määrän jo ennen hänen syntymäänsä. 

Äitini oli sydämen kristitty. Vaikka surumme on suunnaton, luotan Jumalan sanaan: "Autuaita ne, jotka tästä lähtien kuolevat Herran omina. He ovat autuaita, sanoo Henki. He saavat levätä vaivoistaan, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä" (Ilm. 14:13)

Olin viikon Suomessa ja palasin tänään. Katsoin kotini lattialla pakettia, jonka äiti oli meille pakannut. Siellä oli hänen viimeiset terveiset meille: "Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä. Jumalan siunauksiin teidät sulkien. Monin rakkain terveisin, äiti ja isä. "

Äitini Rakkaus meitä lapsia kohtaan oli jotain käsittämättömän suurta. Hän rakasti meitä ja lapsenlapsiaan niin kovasti. Lapseni olivat hänen silmäteriään. Koskaan hän ei unohtanut puhelimessa sanoa, kuinka paljon hän perhettään rakastaa. Serkkuni sanoi, että äidilläni oli Jeesuksen kaltainen sydän. Niin olikin, äitini turvasi kaikesta sydämestään Jeesukseen. Äitini ei ollut hyvä ainoastaan perheelleen vaan hän oli hyvä kaikille. Hän oli anteeksiantavainen eikä hän muistellut kärsimäänsä pahaa. Ja ilolla voin teille kertoa, että äidin viimeinen sana oli "Jeesus"! Jeesus tuli hakemaan äidin Taivaan kotiin!





Äiti ja isäni hääkuva lähes 34 vuotta sitten. Rukouksi muistamme isäämme, jolla on suurin tuska sydämessään menetettyään puolison.

Arkeen paluu tuntuu tällä hetkellä lähes mahdottomalta. Soittelimme äitini kanssa lähes päivittäin ja jaoimme ilot ja surut. Sydämessäni on nyt iso aukko, joka ei koskaan umpeudu. Toivottavasti sydän vaalii niitä ihania muistoja, joita meillä on paljon. Tiedän, että Herra pitää meistä huolen:

"Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - Minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." Jesaja 41:10

Kiitos teille kaikille, jotka olette ottaneet osaa, lähettäneet kukkia (kodistamme tuli kukkameri!) ja adresseja! Kiitos erityisesti äidin siskoille, jotka ovat auttaneet ja tukeneet meitä erityisellä tavalla. En varmaan koskaan osaa teitä kyllin kiittää.

Rakasta äitiä ja mummua lämmöllä muistaen,