Ihana, kun voi huolettomalla mielellä jättää lapset tarhaan. Poika on ollut todella reipas isoveli ja auttanut siskoa tarhassa kovasti. Kuopus kun ei juurikaan ymmärrä saksaa tai englantia. Tilkkupeittojen vanu ei ole vieläkään tullut, mutta kunhan se saapuu, niin laitan valmiista peitoista sitten kuvia.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Pupuja
Ompa muuten jännä, miten tuntuukin, että on vähemmän aikaa, kun molemmat lapset ovat tarhassa :) Paljon muka tekee, mutta ei kuitenkaan mitään. No jotain sentään on teillekin näyttää. Tein pyynnöstä pari pupua sukulaisrouvalle. Näistä tuli ehdottomasti parhaat puput tähän mennessä. Lapset olisivat halunneet ne omia. Onneksi äiti voi tehdä uudet, jos oikein kova ikävä näitä kavereita tulee!
Ihana, kun voi huolettomalla mielellä jättää lapset tarhaan. Poika on ollut todella reipas isoveli ja auttanut siskoa tarhassa kovasti. Kuopus kun ei juurikaan ymmärrä saksaa tai englantia. Tilkkupeittojen vanu ei ole vieläkään tullut, mutta kunhan se saapuu, niin laitan valmiista peitoista sitten kuvia.
Rentouttavaa viikonloppua!
Ihana, kun voi huolettomalla mielellä jättää lapset tarhaan. Poika on ollut todella reipas isoveli ja auttanut siskoa tarhassa kovasti. Kuopus kun ei juurikaan ymmärrä saksaa tai englantia. Tilkkupeittojen vanu ei ole vieläkään tullut, mutta kunhan se saapuu, niin laitan valmiista peitoista sitten kuvia.
tiistai 5. lokakuuta 2010
Kissakuumetta ja jälleen yks tilkkupeitto
Se on sitte taas kotsapäivä muksujen kans. Esikolla on hirveä yskä ja kuumetta. Syksyt tahtoo olla näitä pöpökausia ja sitten pitääpi sairastella kaikkien vuorotellen. Onneksi toistaiseksi näyttää, että tyttö välttyy taudilta!
Luitteko Talo&Koti -lehden syyskuun numeroa? Siinä oli siis mahdottoman hieno keittiö. Pienillä muutoksilla se voisi olla minun :) Erityisesti tykkäsin kaapistoista, saarekkeesta ja liesikuvusta. Lattia kun olisi vielä valkoinen, niin ihan minun suosikki. Alla yksi kuva siitä:
Luitteko Talo&Koti -lehden syyskuun numeroa? Siinä oli siis mahdottoman hieno keittiö. Pienillä muutoksilla se voisi olla minun :) Erityisesti tykkäsin kaapistoista, saarekkeesta ja liesikuvusta. Lattia kun olisi vielä valkoinen, niin ihan minun suosikki. Alla yksi kuva siitä:
Saareke voisi olla ehkä vielä vähän isompi, että mahtuisi neljä tuolia... Mutta onhan tää komee!
Ja sitten taas tilkkupeittoihin. Viikonloppuna tein tällaisen beigesävyisen peitteen, josta myöskin puuttuu vielä vanu. Tämä on ehkä suosikkini näistä kaikista :)
Käytin vain kolmea eri kangasta ja se riitti kyllä tähän.
Tekstikangas on mun suosikkia näistä.
Ompa sitten aivan tajuton kissakuume. Yllä olevassa kuvassa on meidän kissa, Miisu. Se on Suomessa hyvässä hoidossa mummun ja papan luona. Aivan erityinen kissa. Mieheni kuvasi kattia kesälomalla. Suostui jopa studioon :) Jos nyt ottaisin kissan, niin ottaisin kerralla kaksi. Kyllä sitä pitäisi joka talossa olla yks ihana karvapallo :)
Iloa päiväänne!
maanantai 4. lokakuuta 2010
Tilkkupeittoja
Jes, taas toimii kuvien lataus! Mitäs tykkäätte blogin uudesta ilmeestä? Itse tykkään kovasti :) Kaikki lempivärini; valkoinen, beige ja harmaa samassa paketissa. Näyttää minulta.
Mutta sittenpä viime viikon aikaansaannoksiin. Mikään tilkkupeitoista ei ole ihan valmis, koska minulla ei ole vielä vanua. Olen sitä tilannut, mutta ei ole vielä tullut.
Nämä kaksi ensimmäistä pientä tilkkupeittoa on keskosille. Osallistun tähän kampanjaan: http://nupullepeitto.blogspot.com/ . Hyvän asian puolesta siis! Osallistukaa kaikki kynnelle kykenevät! Se on ihmeellistä, miten pieniä keskosia voidaan pelastaa. Olen saanut seurata vierestä ystäväni lapsen urhoollista taistelua todella pienestä ihan täysin terveeksi suloiseksi pikkumieheksi. Hän on jotain aivan ihmeellistä. Sydämiä sulattava hurmuri! <3
Sitten isompiin tilkkupeittoihin:
Tämän tein ensimmäisenä ja se meneepi joululahjaksi sukulaistytölle. Tästäkin siis puuttuu vielä vanu ja tikkaukset.
Ja tämä jouluinen tilkkupeitto jää joko meille tai menee jollekin lahjaksi. En vielä oikein tiedä. Tykkään kyllä itsekin, mutta saatan tehdä vielä toisen.
Mutta sittenpä viime viikon aikaansaannoksiin. Mikään tilkkupeitoista ei ole ihan valmis, koska minulla ei ole vielä vanua. Olen sitä tilannut, mutta ei ole vielä tullut.
Nämä kaksi ensimmäistä pientä tilkkupeittoa on keskosille. Osallistun tähän kampanjaan: http://nupullepeitto.blogspot.com/ . Hyvän asian puolesta siis! Osallistukaa kaikki kynnelle kykenevät! Se on ihmeellistä, miten pieniä keskosia voidaan pelastaa. Olen saanut seurata vierestä ystäväni lapsen urhoollista taistelua todella pienestä ihan täysin terveeksi suloiseksi pikkumieheksi. Hän on jotain aivan ihmeellistä. Sydämiä sulattava hurmuri! <3
Tein kaksi hempeäsävyistä peittoa tytöille. Peitot ovat pieniä, 50 x 50 cm. Näihin en laittanu vanua, vaan toinen puoli on pehmeää fleeceä, joka on pehmeä vauvan ihoa vasten.
Pienistä peitoista puuttuu vielä tikkaukset. Ne olisi tarkoitus tehdä tänään.
Sitten isompiin tilkkupeittoihin:
Tämän tein ensimmäisenä ja se meneepi joululahjaksi sukulaistytölle. Tästäkin siis puuttuu vielä vanu ja tikkaukset.
Väreinä pinkkiä, valkoista, harmaata ja vaalean vihreää.
Ja tämä jouluinen tilkkupeitto jää joko meille tai menee jollekin lahjaksi. En vielä oikein tiedä. Tykkään kyllä itsekin, mutta saatan tehdä vielä toisen.
Jouluisen punaista ja valkoista.
Lopuksi vielä kuva Baijerilaisista hiiristä, jotka ostin lapsille Oktoberfesteiltä :)
Aurinkoista syysviikkoa aurinkoisille lukijoille!
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Pikaista päivitystä...
Tästä tulikin lyhyempi päivitys, kuin kuvittelin, sillä bloggeri ei suostu lataamaan kuvia. Plääh. Tuli näköjään sitten tahaton pidempi blogitauko. Viime viikonloppu oli kiireinen, oltiin ystävän luona syömässä koko perhe ja minä kävin toisen ystävän kanssa Oktoberfesteillä. Viikolla kävin kangasostoksilla pariinkin otteeseen ja olen tehnyt tilkkupeittoja. Ompeluinspikset tulee käyttää välittömästi hyödyksi ja niin olen siis tehnytkin :)
Tänään olen heilunut jumppahousut ja villasukat päällä koko päivän, ehtimättä edes ulos. :( Talo on nyt kuitenkin siisti kuin mikäki palatsi ja nyt voi huokaista hetken. Viikko oli todella suurien tunteiden sävyttämä, sillä kuopuskin aloitti tarhan. Voi meitä äitejä!
Huomenna koitan, josko saisin kuvia teillekin tilkkupeitoista. Blogin ulkomuotoakin muuten muutin. Tykkään kovasti!
Suloisia unia kaikille blogin lukijoille!
Tänään olen heilunut jumppahousut ja villasukat päällä koko päivän, ehtimättä edes ulos. :( Talo on nyt kuitenkin siisti kuin mikäki palatsi ja nyt voi huokaista hetken. Viikko oli todella suurien tunteiden sävyttämä, sillä kuopuskin aloitti tarhan. Voi meitä äitejä!
Huomenna koitan, josko saisin kuvia teillekin tilkkupeitoista. Blogin ulkomuotoakin muuten muutin. Tykkään kovasti!
Suloisia unia kaikille blogin lukijoille!
maanantai 20. syyskuuta 2010
Neulatyyny ja sohvamietintää
Tein äidilleni uuden neulatyynyn, kun hänen vanhansa matkasi vahingossa mukanani Saksaan ja se näytti olevan jo tosi huonossa kunnossa ja neulatkin ruosteessa :) Päähän tein renksun, että voi laittaa jonnekin roikkumaan, jotta ei aina ole hukassa, kun jotain tarvitsisi tehdä.
Eilen pesin - taas vaihteeksi - sohvan päällisiä ja huomasin, kuinka huonossa kunnossa meidän sohva on. Päällisen olen ommellut monesta kohtaa ja toisesta istuintyynystä on vetoketju rikki. Onneksi saa vielä sen kiinni, mutta kohta alkaa olemaan entinen koko sohva. Nyt saisi Ikeasta Ektorpia alle 300 euron, mutta en tiedä, onko se hyvä meille. Halpahan se olisi ja päällisten pesu jatkuisi. Impressionenista olen katsonut yhtä sohvaa jo kauan, mutta se on yli 1000 euroa... Ihanstun niin helposti valkoisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmiin lehdissä ja siihen Ektorppi olisi ihan omiaan. Toinen sohva on taas linjakas ja siinä on hieman luksusta. Sellaista ei varmaan ole ihan joka kodissa. En tiedä. Sohva nyt on kuitenkin pienin meidän mietinnöistä. Mukava mietintä kuitenkin ;)
Neulatyynyn tein samasta kankaasta, josta tein jokin aika sitten tyynynpäälliset äidilleni.
Uudessa Country Living -lehdessä oli ihana ranskalaistyylinen koti. Paljon valkoista ja hieman vaaleanpunaista. Joka prinsessan unelma :)
Makoista syyspäivää!
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Kahvi piristää?
Tällä viikolla on ollut kyllä niin sanotusti puhti pois. Eikä vain minulta vaan mieheltä myös. Tämä asioiden päässä pyörittely on kyllä vihon viimestä hommaa! Kahvia on tullut juotua ihan liikaa ja olenkin nyt tehnyt itselleni rajoitteen, että aamukahvin lisäksi saan juoda päivässä vain yhden erikoiskahvin. Meillä on n. 4 vuotta vanha kahvikone, Tassimo, joka on kyllä tosi kätevä. Sillä voi tehdä Latteja, cappuccinoja, teetä, kaakaota tai vaikka vain kuumaa maitoa. Minun suosikkini on Latte Macchiato, joka tehdään isoon lasiin. Parasta siinä on ehdottomasti päällä oleva vaahto!
Kahvi tulee lasiin kerroksittain siten, että maito jää alimmaksi ja vaahto päällimmäiseksi.
Parasta on, kun ripottelee vaahdon päälle ruskeaa sokeria (en tiedä, miksi se maistuu kaikista parhaimmalle...). Kyytipoikana viikolla leivottua pullaa ja luumupiirakkaa. Pari omenapiirakkaa loppui heti alkuunsa, kun viikolla kävi vieraita.
Tästä ihanuudesta kannattaa nauttia :)
Tänään pitäisi vielä kipaista lenkille, jotta saan viikon lenkkimäärän täyteen. Laskeskelin muuten yksi päivä, että kävelen joka viikko ilman juoksulenkkejä vähintään 20 km kulettamalla lapsia tarhaan ja käymällä kaupassa. Se on kyllä hyvää hyötyliikuntaa ja helpottaa oloa, jos joskus jää juoksulenkki väliin :)
Aurinkoista viikkoa lukijoille! (tänne ei tunnu syksy tulevan, kun vieläkin on mittarissa 20 astetta...)
maanantai 6. syyskuuta 2010
Pariisin kuvia ja blogipohdintaa
Tässäpä teille näitä kuvia Pariisin lomalta parin vuoden takaa. Olen pienestä tytöstä asti unelmoinut, että pääsisin käymään Pariisissa ja pari vuotta sitten vihdoinkin pääsin. Kaikki oli juuri sellaista, kun olin kuvitellut! Oikeasti unelmien kaupunki. Kaikki on niin kaunista. Kaikki tehdään tyylillä. Hienostuneisuus näkyy ihan kaikessa. Suosittelen mitä lämpimimmin :)
Blogin päivittely on jäänyt vähän vähälle tässä arjen tohinassa. Tulevaisuutemme on edelleen auki. Emme oikeasti osaa tehdä päätöksiä. Vanhempani ovat käyneet katselemassa meille taloja Suomesta, mutta mikään ei ole tuntunut oikealta ja hyvältä. Minulla on tietty kuva siitä, millaisen talon haluan sekä ulkoa että sisältä ja sellaisia ei varmaan montaa ole :) Rakentaminen on tietysti yksi vaihtoehto, mutta en tiedä, onko se meidän juttu. Silloin saisi sellaisen kun haluaa, mutta se prosessi on niin mahdottoman pitkä. Taloasia ei ole meidän ainut huoli, sillä sitä ennen pitäisi saada asiat järjestykseen täällä ja siinähän riittääkin hommaa. Muutosta nyt puhumattakaan. Siksi en tiedä, onko enää mielekästä jatkaa blogin pitämistä, kun ei ole oikein aikaa saatikka inspiraatiota. Mutta katson nyt vähän aikaa, josko into taas löytyisi. Ja jos ei, niin tulen teille kertomaan blogin lopettamisesta, jos siihen päädyn.
Mutta nyt tähän unelmakaupunkiin:
Yksi Pariisin parhaista asioista on tunnelmalliset katukahvilat. Niissä me ahkerasti istuimmekin joka kadun kulmassa :) Ihana tapa fiilistellä kaunpungin menoa!
Montmartren kukkula eli taiteilijoiden kukkula on ehdottomasti suosikkipaikkani Pariisissa! Siellä on hurjan paljon taitelijoita, jotka maalaavat ja myyvät töitään. Lisäksi siellä voi maalauttaa itsestään muotokuvan. Me piirrätimme lapsista lyijykynätyön ja se on meillä nyt ikuisesti muistona. Täällä kannattaa ehdottomasti vierailla.
Pieniä romanttisia kujia ja jyrkkiä portaita löytyy joka paikasta. Täällä on helppo eksyä :)
Tällaisia ruokalistoja ei näe ihan joka paikassa...
Kapeat vanhat kujat on ihanan romanttisia ja tunnelmallisia.
Pieniä suklaapuoteja laihduttajien kiusaksi löytyy paljon :) Tuolta löytyi tuliaisia kotiinviemisiksi. Ainoa ongelma on valinnanvaikeus...
Torilta teki mieli ostaa sieniä ihan vain siksi, että ne olivat niin kauniisti esillä vanhoissa vaunuissa.
Iltapalaksi leivoksia läheisestä leipomosta. Onneksi lentokone ei sakota ylikiloista, jotka kantaa vyötäröllä paluumatkalla ;)
Lopuksi haluan kirjoittaa teille pätkän laulusta (löytyy Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen Mysterion levyltä), jota olen viime aikoina paljon kuunnellut, ja josta saa aivan ihmeellistä voimaa:
"Siis älä pelkää, kun jokin muuttuu:
Matkaan jo lähde tässä on tie.
Jumala antaa sen mitä puuttuu.
Lävitse kaiken Hän sinut vie."
Totisesti tähän me luotamme ja odotamme, mitä tulevaisuus tuo.
Turvallista viikkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


























