Meidän ihmisten pitää välillä miettiä, mihin suuntaan elämässä pitäisi kulkea. Välillä ovet aukeavat kuin itsestään, välillä pitää kolkutella samoja ovia moneen kertaan ennen kuin ne avautuvat. Joskus ovet pysyvät suljettuina, vaikka kovasti itse jotain toivoisi. Joskus ei itsekään tiedä, mitä oikein haluaa ja silloin voi kolkutella monia ovia ja katsoa, josko joku niistä olisi minua varten.
Viime viikolla minä kävin yhtä työpaikan ovea kolkuttelemassa, mutta -ainakin toistaiseksi- se ovi on minulta suljettu. Minulla on tällä hetkellä noista aiemmista tilanteista se, että en oikein tiedä, mitä haluaisin. Tai tiedän, mutta en tiedä, miten lähden sitä eteenpäin toteuttamaan.
Tänä aamuna, kun katsoin nukkuvia lapsiani, tunsin, että minun paikkani on tässä - heidän rinnallaan. Olen saanut nähdä heidän jokaisen kehitysvaiheensa ja jakaa arjen heidän kanssaan. Kiitän jokaisesta päivästä! Välillä päivät tuntuvat siltä, kuin ampiainen olisi pistänyt, eikä piikki millään irtoa, mutta seuraavana päivänä sitä pistoa ei edes muista. Sitä on arki. Meidän arki. Kun tulimme Puolasta pääsiäisen jälkeen, pojalla oli ollut kova ikävä. Hän takertui minuun ja ei suostunut irrottamaan kädestäni - edes yöksi. Aamulla hän avasi silmät ja silmät loistivat ilosta: äiti olet siinä vierelläni. Hän katsoi minua ja sanoi: "äiti, tiedätkö mitä?" Nyökkäsin ja hän sanoi: "Minä kyllä rakastan sinua kovasti!". Halatessani poikaa, ajattelin, että tässä on minun paikkani, juuri nyt.
Mies sai ampiaisesta loistokuvan!
Vesi on jo niin lämmintä, että olisi voinut uida (jos olisi uskaltanut) :)
Paljon aurinkoa viikonloppuunne!
Voi, kuinka kaunis kirjoitus - itse sen tietää mitä tai miten tulee toimia ja uskon vakaasti, että kaikella on tarkoituksensa. On ihan hirmu ihanaa, että saat olla lastesi kanssa kotosalla! Olen onnellinen puolestasi!
VastaaPoistaAi, niin tulethan joskus pienelle visiitille:)
http://www.valkoisellaverannalla.blogspot.com/
Uusi blogi on nyt avattuna:)
Niin aivan valtavan upea ampiaiskuva.
Terkkuja teille kaikille
Halit
Sanna-Riikka
Voi miten kauniisti kirjoitit... lapset ovat vain tuokion pieniä.. ehdit vielä sitten joskus itsekkin työelämään.♥
VastaaPoistaNauti lapsistasi, niin kaun kuin he ovat sinua lähellä! Sinun paikkasi on nyt juuri siinä missä olet samoin kuin minun. Huomenna olen aika lähellä sinua - Saksassa. Toivotaan, että ilmat suosivat, lupasivat pilvistä.
VastaaPoistaMuuten, huomasitko haavehaasteeni, jonka jätin sinulle taannoin? Se löytyy blogistani pari postausta taaksepäin. Ihanaa viikonloppua!
upea kirjoitus. oman paikan etsiminen on kyllä aika vaikeeta.omassakin elämässä ajankohtainen juttu. toisaalta, paikka on siellä missä onkin, ilman sen ihmeempiä ajattelemisia.. toisinaan kyllä sitä miettii kaikkia niitä mahdollisuuksia ja sitä tuleeko tartuttua oikealla hetkellä niihin. Upee ampiais kuva!
VastaaPoistaMoi
VastaaPoistaKoskettava kirjoitus<3
Minunkkin paikkani
on just nyt täällä lasten kans
ja tunnen sen olevan paikkani...
mut haaveissa ja unelmissa
haluan myös myöhemmin muuta:):
Jamssi
Maria, pitää vaan luottaa siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja elämä kyllä kuljettaa oikeaan suuntaan ja näyttää viitat.
VastaaPoistaSinulla on ihanat ja kauniit lapset, heille on varmaan tärkeää, että olet kotona, kun ovat pieniä, jos sulla on suinkin mahdollisuus, ole heidän kanssaan. Jonain päivänä,huomaat, että he haluavat kulkea omia polkujaan ja sinulla on aikaa omalle elämälle. Minä jahkailin aikanaan liian kauna, piti olla autot, omakotitalo sun muut etelänmatkat, ja molemmat töissä, nyt olen ajatellut, että tässä järjessä olisin valinnut toisin.
Maria, ihanaa viikonloppua sinulle ja perheellesi, aurinkoa päiviisi.
Se menee niin nopsasti se lapsuus, ettei huomaakkaan...meilläkin tytär on jo aikuinen 19v ja poikakin jo täyttää 13v...Kauniisti kirjoitit :) Ja wou miten upeasti onnistunut amppariotos :)
VastaaPoistaKivaa viikon jatkoa!
Mahtava pörriäiskuva!
VastaaPoistaNauti jokaisesta hetkestä jotka saat lapsiesi kanssa viettää. Kun on oikea aika kyllä ne ovetkin avautuvat sinua varten.
Mukavaa Viikonloppua Sinulle ja Perheellesi
Minulla on 5 lasta. Olen yrittänyt olla kotona kaikkien kanssa, niin kauan kuin taloudellinen tilanne on sen sallinut.
VastaaPoistaNautin kotona olemisesta. Minusta on ihanaa, kun vanhimmat lapset tulevat koulusta ja kertovat päivän kuulumiset (yleensä silloin pienemmät nukkuu). On ihanaa, kun näen kaikki lastemme kehitysvaiheet, varsinkin nyt kun pienimmäinen täytti vasta muutama viikko sitten vuoden. Ja nyt kun (jo 6 vuotias) meidän "arkakalle" opettelee ajelemaan ilman apupyöriä ja toinen 2 vuotias apupyörien kanssa.
Yrittäjäperheenä meillä on todella vähän vapaa-aikaa, ja ilman kotona olemista en saisi nauttia tästä tilanteesta kovinkaan paljoa.
Olen ajatellut, että lapset ovat pieniä vain kerran ja menetettyä aikaa ei saa mitenkään takaisin. Toiset viihtyvät kotona lasten kanssa, toiset haluavat työn ja lapset, jotkut pelkän työn. Kaikkien päätöstä kunnioitan, mutta itse en antaisi aikaa, joka minulla on päivisin lasten kanssa mistään hinnasta pois (illat menee remontoidessa).
Nauti tästä hetkestä! Elämällä on taipumus jotenkin "ajautua" niihin ratkaisuihin, jotka loppujen lopuksi on omalle perheelle se paras mahdollinen ratkaisu :)
Oikein ihanaa viikonloppua!! :)
Kiitos tosi paljon Mia ihanasta kommentista! Ihana kuulla, että jollakin muullakin on perhekeskeinen asenne. Nykyään tuntuu, että naisten pitäisi "ansaita" paikkansa työelämässä ja palata sinne heti äitiysloman jälkeen. Minullekin kotona olo on ollut jotain, jota en ikinä unohda. Enkä kadu, että olen lapseni itse kasvattanut :) Niin kuin sanoit, niin jokainen voi tehdä niin kuin itseltä parhaaksi tuntuu, mutta minun valintani on tämä.
VastaaPoistaKummasti kyllä tuntuu, että kotiäidit kyllä hyväksyvät myös työssäkäyvät äidit, mutta kotona olevia äitejä arvostellaan kovasti. Onko tämä vain minun tuntemus, vai ihan tosiasia, sitä en tiedä...
Mukavaa viikonloppua!