perjantai 24. syyskuuta 2010

Siivouspäivä

Se on sitten taas perjantai ja meidän siivouspäivä. Kylläpä on nyt kiva ottaa kuvia, kun on siistiä :) Laitoin ruokailupöydälle nyt tuollaisen pellavaisen pöytäliinan. Tulipa jotenkin raikkaan olonen koko olkkarista. Kohta pitää lähteä hakemaan poika tarhasta ja sitten meidän viikonloppu voi alkaa!




Ruokailupöydän ilme keveni pöytäliinalla. Olen miettinyt, josko maalaisin pöydän jalat valkoiseksi...



Pianon yläpuolella on lasten kuvia (yllättäen ;)



Olen ollut tosi tyytyväinen olkkarin seinän väriin. Minusta sopii tänne tosi hyvin!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! (Ja isille terkkuja, että ei sotke siellä mökillä! :))


keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Tauluja ja tunnustus

Lähettiinpä sitten aamulla tarhaan. Ovella kuitenkin yksi tädeistä kysyi, voisiko lapset olla kotona tänään, kun niin paljon hoitajia on sairaana. Mikäs siinä, kivahan se on lasten kanssa olla kotona, kun kerran voi :) Pari viikkoa sitten yhdessä nettikaupassa oli kaikkien kuvien ja taulujen teettäminen 25 prossan alennuksella, joten tilattiin sitten kolme taulua mieheni ottamista kuvista. Muut taulut oli ok, paitsi tytön kuva ei ollut oikein hyvin tehty. Siinä rajat menee jotenkin oudosti ja ihan kuin väri olisi levinnyt. Reklaamatiota siis luvassa sinne nettikauppaan... Nyt pitäisi etsiä paikat tauluille. Alkaa uhkaavasti seinätila loppua :)



Pojasta tuli tällanen taulu.


Yksi yhteiskuva.


Ja tytöstä tällanen.


Pojasta tuli aika hyvä otos tänään ikkunan edessä. Halusi poseerata ja äitihän on aina valmiina kuvaamaan :)


Tällaisen kauniin tunnustuksen sain Allidaalialta. Kiitos! <3



Tunnustuksen sääntöihin kuuluu:

1.Jakaa tunnustus eteenpäin viidelle ihanalle blogille.

2. Kertoa 3 asiaa, jota rakastaa

3. Liittää mukaan itselle tärkeä kuva ja

selitys miksi valitsi juuri tuon kuvan.

Kolme asiaa, jota Rakastan ovat:

1. Poikani
2. Tyttäreni
3. Mieheni.


Valitsin kuvan pojastamme, joka on kuvassa juuri syntynyt. Valitsin kuvan siksi, että tuona hetkenä elämäni muuttui täysin. Äidiksi tulo ja vanhemmuus ovat jotain, jota ei voi käsittää ennen kuin sen saa kokea. Ehdottomasti elämäni paras hetki! Voi sitä kyynelten määrää, kun sain lapseni ensi kertaa rinnan päälle! Lapset tuovat tulleessan mukana paljon huolta, mutta vielä enemmän rakkautta.

Koska tunnustus on tainnut jo kaikki blogit kiertää, niin en laita sitä eteenpäin. Jokainen, joka täällä vierailee, voi sen ottaa ja sanoa, että se on minulta :)

Vauvantuoksuista viikkoa! :)


maanantai 20. syyskuuta 2010

Neulatyyny ja sohvamietintää

Tein äidilleni uuden neulatyynyn, kun hänen vanhansa matkasi vahingossa mukanani Saksaan ja se näytti olevan jo tosi huonossa kunnossa ja neulatkin ruosteessa :) Päähän tein renksun, että voi laittaa jonnekin roikkumaan, jotta ei aina ole hukassa, kun jotain tarvitsisi tehdä. 

Eilen pesin - taas vaihteeksi - sohvan päällisiä ja huomasin, kuinka huonossa kunnossa meidän sohva on. Päällisen olen ommellut monesta kohtaa ja toisesta istuintyynystä on vetoketju rikki. Onneksi saa vielä sen kiinni, mutta kohta alkaa olemaan entinen koko sohva. Nyt saisi Ikeasta Ektorpia alle 300 euron, mutta en tiedä, onko se hyvä meille. Halpahan se olisi ja päällisten pesu jatkuisi. Impressionenista olen katsonut yhtä sohvaa jo kauan, mutta se on yli 1000 euroa... Ihanstun niin helposti valkoisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmiin lehdissä ja siihen Ektorppi olisi ihan omiaan. Toinen sohva on taas linjakas ja siinä on hieman luksusta. Sellaista ei varmaan ole ihan joka kodissa. En tiedä. Sohva nyt on kuitenkin pienin meidän mietinnöistä. Mukava mietintä kuitenkin ;)

Mies meneepi työporukan kans tänään Oktoberfesteille, joten minulla tiedossa ilta yksin lasten kanssa. Tai no, tulee pojan tarhakaveri meille leikkimään tarhan jälkeen :) Ehkäpä minäkin pääsen tällä viikolla katsastamaan, minkälaiset festit siellä tänä vuonna on...




Neulatyynyn tein samasta kankaasta, josta tein jokin aika sitten tyynynpäälliset äidilleni.


Uudessa Country Living -lehdessä oli ihana ranskalaistyylinen koti. Paljon valkoista ja hieman vaaleanpunaista. Joka prinsessan unelma :) 


Makoista syyspäivää!


sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kahvi piristää?

Tällä viikolla on ollut kyllä  niin sanotusti puhti pois. Eikä vain minulta vaan mieheltä myös. Tämä asioiden päässä pyörittely on kyllä vihon viimestä hommaa! Kahvia on tullut juotua ihan liikaa ja olenkin nyt tehnyt itselleni rajoitteen, että aamukahvin lisäksi saan juoda päivässä vain yhden erikoiskahvin. Meillä on n. 4 vuotta vanha kahvikone, Tassimo, joka on kyllä tosi kätevä. Sillä voi tehdä Latteja, cappuccinoja, teetä, kaakaota tai vaikka vain kuumaa maitoa. Minun suosikkini on Latte Macchiato, joka tehdään isoon lasiin. Parasta siinä on ehdottomasti päällä oleva vaahto!




Kahvi tulee lasiin kerroksittain siten, että maito jää alimmaksi ja vaahto päällimmäiseksi.

Parasta on, kun ripottelee vaahdon päälle ruskeaa sokeria (en tiedä, miksi se maistuu kaikista parhaimmalle...). Kyytipoikana viikolla leivottua pullaa ja luumupiirakkaa. Pari omenapiirakkaa loppui heti alkuunsa, kun viikolla kävi vieraita.


Tästä ihanuudesta kannattaa nauttia :)

Tänään pitäisi vielä kipaista lenkille, jotta saan viikon lenkkimäärän täyteen. Laskeskelin muuten yksi päivä, että kävelen joka viikko ilman juoksulenkkejä vähintään 20 km kulettamalla lapsia tarhaan ja käymällä kaupassa. Se on kyllä hyvää hyötyliikuntaa ja helpottaa oloa, jos joskus jää juoksulenkki väliin :)

Aurinkoista viikkoa lukijoille! (tänne ei tunnu syksy tulevan, kun vieläkin on mittarissa 20 astetta...)


torstai 16. syyskuuta 2010

Muotiviikot

Meillä on muotiviikot tytöllä menossa :) Joka päivä pitää olla jokin kiva mekko päällä ja tietysti siihen sopivat kengät. Olenkohan itse opettanut tytölle, että aina pitää olla jotain kivaa päällä vai onko tämä jokin sisäsyntyinen juttu?! Tyttö rakastaa vaatteita, kenkiä, laukkuja ja ne päällä esiintymistä. Pitäisi varmaan laittaa tyttö balettitunneille, sen verran innokkaasti katsoo Dancea ja tanssii mukana :) 

Tänään on meidän ihanan ja Rakkaan kummipojan syntymäpäivä! Paljon onnea A! Kummilapset on kyllä omien lapsien jälkeen ihan ykkösiä ja olen joka kerta erittäin otettu minulle suodusta tehtävästä! Yllättäen tämä kummitäti lähettää aina kaikille kummilapsille vaatetta joka synttäripäivä ;) Sen meikä osaa niin hyvin...



Meijän muotiviikon mannekiini Zara kidsin takissa, mekossa ja paidassa. Kengät ja lakki H&M:ltä.


Mekossa on perhonen rinnuksessa ihanana yksityiskohtana.


Jos tytöllä on tyylitajua, niin pojalla on taitellista silmää. Tämän taideteoksen hän oli piiränyt tällä viikolla tarhassa. Ei todellakaan mitään suttuympyröitä ;) Onpahan poika perinyt äitiäkin jossain...

Tällä viikolla alkaa muuten Oktoberfestit. Juhlavuosi vielä, kun 200. festit pamahtaa käyntiin. Luvassa siis paljon turisteja eikä mitään asiaa kaupunkiin...

Värikästä syysviikonloppua!

maanantai 13. syyskuuta 2010

Omppuvarkaissa :)

No ei oikeasti varkaissa vaan poimimassa! Käytiin eilen tuossa lähipuistossa poimimassa omenoita ja nyt mietin, että mitäs niistä oikein tekisi. Eilen teimme uuniomenoita ja ne oli tosi hyviä. Ehkä jotain piirakkaa voisi tehdä...

Viikonloppu oli kaikin puolin tosi ihana, saimme ystäviä kylään sekä lauantaina että sunnuntaina. On ihana hetkeksi unohtaa tulevaisuuden suunnittelu ja nauttia ystävien seurasta. Jos päädymme muuttamaan, niin näitä kaikkia ihania ystäviä tulee kova ikävä, mutta tiedän myös, että Suomessa odottaa monta rakasta ystävää, joiden kanssa voimme viettää paljon mukavia hetkiä! On ollut ihana huomata, kuinka ystävät ovat tukeneet tämänkin asian keskellä! Sitä ei aina ymmärrä, miten hyviä ystäviä on saanut... Toivottavasti osaan olla edes murto-osan verran yhtä hyvä ystävä heille!





Tytär omenoita etsimässä.


Iskä heitteli lapsille puusta omenoita ja sitten keräsimme ne talteen :)


O niin kuin omena! Pojalla alkaa olla kirjaimet hallussa ;)


Mitäs näistä alkais sitten tekemään?!


Toivotan kaikille lämpöistä syysviikkoa!


maanantai 6. syyskuuta 2010

Pariisin kuvia ja blogipohdintaa

Tässäpä teille näitä kuvia Pariisin lomalta parin vuoden takaa. Olen pienestä tytöstä asti unelmoinut, että pääsisin käymään Pariisissa ja pari vuotta sitten vihdoinkin pääsin. Kaikki oli juuri sellaista, kun olin kuvitellut! Oikeasti unelmien kaupunki. Kaikki on niin kaunista. Kaikki tehdään tyylillä. Hienostuneisuus näkyy ihan kaikessa. Suosittelen mitä lämpimimmin :)

Blogin päivittely on jäänyt vähän vähälle tässä arjen tohinassa. Tulevaisuutemme on edelleen auki. Emme oikeasti osaa tehdä päätöksiä. Vanhempani ovat käyneet katselemassa meille taloja Suomesta, mutta mikään ei ole tuntunut oikealta ja hyvältä. Minulla on tietty kuva siitä, millaisen talon haluan sekä ulkoa että sisältä ja sellaisia ei varmaan montaa ole :) Rakentaminen on tietysti yksi vaihtoehto, mutta en tiedä, onko se meidän juttu. Silloin saisi sellaisen kun haluaa, mutta se prosessi on niin mahdottoman pitkä. Taloasia ei ole meidän ainut huoli, sillä sitä ennen pitäisi saada asiat järjestykseen täällä ja siinähän riittääkin hommaa. Muutosta nyt puhumattakaan.  Siksi en tiedä, onko enää mielekästä jatkaa blogin pitämistä, kun ei ole oikein aikaa saatikka inspiraatiota. Mutta katson nyt vähän aikaa, josko into taas löytyisi. Ja jos ei, niin tulen teille kertomaan blogin lopettamisesta, jos siihen päädyn.

Mutta nyt tähän unelmakaupunkiin:



Yksi Pariisin parhaista asioista on tunnelmalliset katukahvilat. Niissä me ahkerasti istuimmekin joka kadun kulmassa :) Ihana tapa fiilistellä kaunpungin menoa!



Montmartren kukkula eli taiteilijoiden kukkula on ehdottomasti suosikkipaikkani Pariisissa! Siellä on hurjan paljon taitelijoita, jotka maalaavat ja myyvät töitään. Lisäksi siellä voi maalauttaa itsestään muotokuvan. Me piirrätimme lapsista lyijykynätyön ja se on meillä nyt ikuisesti muistona. Täällä kannattaa ehdottomasti vierailla.




Pieniä romanttisia kujia ja jyrkkiä portaita löytyy joka paikasta. Täällä on helppo eksyä :)


Tällaisia ruokalistoja ei näe ihan joka paikassa...


Kapeat vanhat kujat on ihanan romanttisia ja tunnelmallisia.


Pieniä suklaapuoteja laihduttajien kiusaksi löytyy paljon :) Tuolta löytyi tuliaisia kotiinviemisiksi. Ainoa ongelma on valinnanvaikeus...


Torilta teki mieli ostaa sieniä ihan vain siksi, että ne olivat niin kauniisti esillä vanhoissa vaunuissa.


Iltapalaksi leivoksia läheisestä leipomosta. Onneksi lentokone ei sakota ylikiloista, jotka kantaa vyötäröllä paluumatkalla ;)

Lopuksi haluan kirjoittaa teille pätkän laulusta (löytyy Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen Mysterion levyltä), jota olen viime aikoina paljon kuunnellut, ja josta saa aivan ihmeellistä voimaa:

"Siis älä pelkää, kun jokin muuttuu: 
Matkaan jo lähde tässä on tie. 
Jumala antaa sen mitä puuttuu. 
Lävitse kaiken Hän sinut vie."


Totisesti tähän me luotamme ja odotamme, mitä tulevaisuus tuo. 

Turvallista viikkoa!