Kahvitellaanko?

Niinhän sitä taas vuosi vierähti ja yksi vuosi tuli lisää :) Tänään on siis syytä kahvitella. Poika kysyi aamulla, että eikö äiti kukaan ole tehnyt sinulle kakkua :D Ei ole kakkua, mutta kahvikuppeja oli mies ostanut synttärilahjaksi. Olin näitä katsellut ja kaksi lautasta toin "tuliaisina" Suomesta. Nyt kokoelma kasvoi neljällä lautasella ja kuudella kahvikuppiparilla. Minusta nämä ovat koskettavan ihania ja herkkiä... Kyllä kelpaa kahvitella. Näinä juhlapäivinä sitä aina miettii, mitä elämässä on tapahtunut ja en ainakaan voi valittaa, vaikka mieli joskus apea onkin. Minulla on suurta aihetta kiitokseen, olenhan saanut elämässä lähes kaiken, mistä olen pienenä unelmoinut. Prinsessahäitä vietettiin reilu kuusi vuotta sitten, kaksi upeaa ja suurenmoista lasta, tutkinnon rutistaminen loppuun ja viisi vuotta ulkomailla. Enää yksi suuri unelmani on toteutumatta, nimittäin oma talo. Luulen, että sekin voi olla pian totta. Tänään en katso siihen, mitä minulta puuttuu, vaan siihen, mitä kaikkea olen jo saanut. 

Luulen, että palaset ovat alkaneet loksahtaa paikoilleen. Ihan kaikki ei vielä selvää ole, mutta esim. lasten tarhan suhteen on päästy jo aika pitkälle. Ylpeänä voin kertoa teille kaikille, että kuulin poikani ( 4 vuotta) sanovan kahdeksan sanan lauseen saksaksi! Tyttärellä on hellyyskausi menossa. Sunnuntain pyörälenkillä hän sanoi: "Isi?". Mieheni vastasi: "Niin?" Jolloin tyttäreni otti isäänsä kädestä kiinni ja sanoi: "Minä rakastan sinua". Joidenkin mielestä em. lause kokee inflaation, jos sitä sanoo usein. Meillä sitä ei säästellä, jokainen päivä on rakkauden arvoinen!

Lahjuksia :)

Tämän viltin ostin Pentikin alesta kesällä. Sopii hyvin olohuoneen sohvalle. Laskin muuten yksi päivä, että meillä on 7 vilttiä :D Ompahan, mistä valita. 

Rakkautta päiväänne!