Pariisin kuvia ja blogipohdintaa

Tässäpä teille näitä kuvia Pariisin lomalta parin vuoden takaa. Olen pienestä tytöstä asti unelmoinut, että pääsisin käymään Pariisissa ja pari vuotta sitten vihdoinkin pääsin. Kaikki oli juuri sellaista, kun olin kuvitellut! Oikeasti unelmien kaupunki. Kaikki on niin kaunista. Kaikki tehdään tyylillä. Hienostuneisuus näkyy ihan kaikessa. Suosittelen mitä lämpimimmin :)

Blogin päivittely on jäänyt vähän vähälle tässä arjen tohinassa. Tulevaisuutemme on edelleen auki. Emme oikeasti osaa tehdä päätöksiä. Vanhempani ovat käyneet katselemassa meille taloja Suomesta, mutta mikään ei ole tuntunut oikealta ja hyvältä. Minulla on tietty kuva siitä, millaisen talon haluan sekä ulkoa että sisältä ja sellaisia ei varmaan montaa ole :) Rakentaminen on tietysti yksi vaihtoehto, mutta en tiedä, onko se meidän juttu. Silloin saisi sellaisen kun haluaa, mutta se prosessi on niin mahdottoman pitkä. Taloasia ei ole meidän ainut huoli, sillä sitä ennen pitäisi saada asiat järjestykseen täällä ja siinähän riittääkin hommaa. Muutosta nyt puhumattakaan.  Siksi en tiedä, onko enää mielekästä jatkaa blogin pitämistä, kun ei ole oikein aikaa saatikka inspiraatiota. Mutta katson nyt vähän aikaa, josko into taas löytyisi. Ja jos ei, niin tulen teille kertomaan blogin lopettamisesta, jos siihen päädyn.

Mutta nyt tähän unelmakaupunkiin:

Yksi Pariisin parhaista asioista on tunnelmalliset katukahvilat. Niissä me ahkerasti istuimmekin joka kadun kulmassa :) Ihana tapa fiilistellä kaunpungin menoa!

Montmartren kukkula eli taiteilijoiden kukkula on ehdottomasti suosikkipaikkani Pariisissa! Siellä on hurjan paljon taitelijoita, jotka maalaavat ja myyvät töitään. Lisäksi siellä voi maalauttaa itsestään muotokuvan. Me piirrätimme lapsista lyijykynätyön ja se on meillä nyt ikuisesti muistona. Täällä kannattaa ehdottomasti vierailla.

Pieniä romanttisia kujia ja jyrkkiä portaita löytyy joka paikasta. Täällä on helppo eksyä :)

Tällaisia ruokalistoja ei näe ihan joka paikassa...

Kapeat vanhat kujat on ihanan romanttisia ja tunnelmallisia.

Pieniä suklaapuoteja laihduttajien kiusaksi löytyy paljon :) Tuolta löytyi tuliaisia kotiinviemisiksi. Ainoa ongelma on valinnanvaikeus...

Torilta teki mieli ostaa sieniä ihan vain siksi, että ne olivat niin kauniisti esillä vanhoissa vaunuissa.

Iltapalaksi leivoksia läheisestä leipomosta. Onneksi lentokone ei sakota ylikiloista, jotka kantaa vyötäröllä paluumatkalla ;)

Lopuksi haluan kirjoittaa teille pätkän laulusta (löytyy Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen Mysterion levyltä), jota olen viime aikoina paljon kuunnellut, ja josta saa aivan ihmeellistä voimaa:

"Siis älä pelkää, kun jokin muuttuu: 

Matkaan jo lähde tässä on tie. 

Jumala antaa sen mitä puuttuu. 

Lävitse kaiken Hän sinut vie."

Totisesti tähän me luotamme ja odotamme, mitä tulevaisuus tuo. 

Turvallista viikkoa!