Tervehdys pitkästä aikaa! Kesä on tullut meille ihan ryminällä ja eihän sitä ole ehtinyt koneellekaan ollenkaan. Virallisesti meillä ei vielä ole loma, vaikka siltä tuntuukin jo. :) Baijerissa elokuu on päälomakuukausi ja silloin on loma koululaisillakin. Kesä- ja heinäkuu ovat kiireisiä, kun joka paikassa vietetään kesäjuhlia. Tyttärellä oli hieno balettiesitys ja yleisurheilukilpailut ovat tältä kesältä jo takana päin. Vielä muutamat kokoukset ja voimme heittäytyä lomatunnelmiin!
Kukkia olen laittanut kotiin aika ajoin. Pioneita on ollut tarjolla lähes joka paikassa, joten niitä on tullut kuvailtua enemmänkin. :) Kesäjuhlat tietävät äideille leipomista paikkaan jos toiseenkin, joten meheviä tiikerikakkuja on pyöräytelty täällä pariinkin otteeseen. Ja iltalukemisenä olen lukenut Maisons du Monden kuvastoa: alusta loppuun ja lopusta alkuun! Enää lottovoitto puuttuu! ;)
Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu Saksan suosituimmasta äitibloggarista, joka asuu perheineen Suomessa. Jännä, miten samoja ajatuksia on ihmisellä, joka on tehnyt maiden vaihdoksen toisin päin kuin itse. Saksassa elää hyvin vahvasti kilpailu-henkinen kulttuuri, eikä sitä pääse eroon oikein missään. Toisaalta ihmiset ovat ystävällisiä ja toiset huomioidaan jopa lenkillä. Mielenkiintoinen kysymys onkin, että missä maassa lapset on parempi kasvattaa... Riippuu varmaan paikkakunnasta maassa kuin maassa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen. Lapsilla on olleet samat kaverit tarhasta lähtien ja harrastuksia löytyy. Eikös se mennyt jotenkin niin, että koti on siellä, missä sydän on. Minun sydämeni taitaa olla tällä hetkellä Baijerissa. Artikkeliin pääset tästä.
Ihanat Pionit!
Tiikerikakku suklaakuorrutteella.
Suklaakuorrutetta jäi yli, joten murskasin siihen keksejä ja tein konvehteja :)
Neiti kesäheinä!
Maisons du Mondea ristiin rastiin.
Nautitaan kesästä!
Minä jäin pohtimaan myös tätä asumista täällä ja omia kokemuksiani molemmista maista tuon artikkelin luettuani. Blogissakin vierailin, mutta kielitaitoni ei vielä riitä sen syvällisempään tutkisteluun.
VastaaPoistaEhkä se, ettei ymmärrä täällä aivan kaikkea, suojaa minua siltä tunteelta, että täällä isommasti kilpailtaisiin äiti-lapsi-akselilla. En kuule enkä ymmärrä hienovaraisia vihjauksia, joista voisi jotain päätellä.
Toivon myös, että teini-ikäisten kasvatus täällä on helpompaa kuin Suomessa. Ainakaan meidän pikkukylällämme lasten ei tarvitse aivan niin nopeasti kasvaa isoiksi kuin Suomessa tapahtui. Ero noin 10-vuotiaiden kännyköiden ja Internetin käytössä on valtava näiden kahden maan välillä. Suomessa lapset roikkuvat tässä iässä jo Facessa, Skypessä ym. sosiaalisissa tapaamispaikoissa, vieläpä omilla puhelimillaan. Saksassa lapsilla tuskin on edes omia puhelimia tuossa iässä. Ainakaan meidän nurkilla.
Meidänkin kokemus voisi olla tyystin toinen, mikäli asuisimme jossain Berliinin lähiössä :)
Kiitos kommentista! Todella ajatuksia herättävä artikkeli. Minä näen tuon kilpailun enemmän lapsien välillä. (tai venhmmistahan se on lähtöisin...) Esim. meidän pojan jalkapallojoukkue jaettiin nyt hyviin ja huonoihin pelaajiin kahden vuoden jälkeen. Ja nää on siis ihan pieniä vielä. En ehkä huomaa mitään varustelukilpailua, enemmän sellaista, "mun lapsi on paras" -ajattelua. Ystäväni kertoi tällä viikolla, että hänen poikansa (16-v.) on kaveripiirinsä ainut, joka ei ole sairastanut masennusta. Se kuvaa aika hyvin sitä painetta, mikä lapsilla koko ajan on. Koulussa ja kaikessa. Itse sanon aina lapsille, että tärkeintä on, että yrittää parhaansa. Vaikka näen jo nyt lapsista, että heihinkin alkaa salakavalasti tarttua tuo hokema. "Olin paras - ja kerron sen kaikille."
PoistaOlen samaa mieltä tuosta aikuiseksi kasvamisesta. Mekin asutaan maalla, vaikka Münchenin kupeessa ollaankin. Lapset saavat olla lapsia (eittäin hyväkäytöksisiä) sellaisia. Se tulee varmaan koulusta, jossa vanhempia ihmisiä kunnioitetaan ja koulussa on selvät säännöt. Välillä tuntuu, että sääntöjä on vähän liikaakin ja ollaan liian tiukkoja, mutta onneksi kotona voi sitten olla vapaammin.
Teknillinen puoli tulee Saksassa niin paljon jälessä! :) Kun me muutettiin Saksaan kahdeksan vuotta sitten, niin nettiliittymää ei saanut ilman kiinteää puhelinverkkoa. ;) Meillä on vieläkin kotipuhelin! Faxit pelaa, sähköpostia on turha lähetellä. Kirjeenä menee kaikki tieto eteenpäin. Kännykkä on yhdellä lapsella pojan luokalla, ei voi vielä ilmiöstä puhua. :)
Totta tuokin, paikka vaikuttaa niin paljon. Rikas ja hyvämaineinen Baijeri on varmasti suotuisampi kuin Pohjois-Saksan lähiöt. Meidän kylällä en ole koskaa nähnyt pultsaria kahdeksan vuoden aikana. Münchenissä kerran. Nuoria näin rannalla ison korin kanssa - se oli Speziä...
Kiitos Maria mukavasta blogistasi, käy aina täällä lukemassa. Ja nyt tekee mieleni vähän kommentoida kun mielipiteesi: ”Meidän kylällä en ole koskaan nähnyt pultsaria kahdeksan vuoden aikana. Münchenissä kerran”, lämmittää niin kovasti mieltäni. On muitakin jotka näkevät asian samalla lailla. En minäkään meidän monen tuhannen asukkaan kotikylällä täällä Baijerissa ole pultsaria nähnyt. Eihän täällä keski- ja etelä Euroopassa näe. Slovakiassa on humalaisia samalla lailla kuin Suomessa. Minä kun olen tuosta asiasta puhunut tuttavilleni Suomeen, minulle on oltu vihaisia, että kyllä ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia ja alkoholinkin suhteen. Minulle on sanottu, että ne laitetaan täällä piiloon etteivät näy. Voi heitä tietämättömiä. :)
PoistaAlku kesästä kahden viikon reissulla Suomeen ja entiseen kaupunkiin näin paljon humalaisia puistoissa, rannalla ja keskikaupungilla, viinapullo povitaskussa kulkijoita ja syrjäytyneen näköisiä ihmisiä, aivan päiväs aikaan. Eli paljon enemmän kuin täällä muutama, koko asumisen aikana. Surulliseksi tuosta näkemästään tuli. Yksi asia mikä ärsytti Suomessa oli kadulle sylkevät suomalaiset, täällähän ei syljetä kadulle.
Vähän minä ajattelin ja ihmettelin tuota Hesarin juttua, hehän olivat muuttaneet Suomeen itä-Saksan puolelta? Vaikuttikohan tuo yhtään asiaan?
Minunkin sydän on kyllä täällä etelä-Saksassa ja Baijerissa. Täällä on todella mukava asua ja elää, elää unelmaa josta on pitkään haaveillut. Nautitaan tästä, me ulkosuomalaiset!!
Kiitos kommentistasi! Kiva kuulla, että käyt lukemassa blogia. :) Olen tässä kesän aikana tavannut montakin blogini lukijaa Saksasta ihan sattumalta.
PoistaKyllä se vaan niin on, että Saksassa alkoholikulttuuri on erilainen. Se on yksi niitä hyviä puolia perheellisen ihmisen kannalta. Suomessa aina pelkäsin niitä huutelevia humalaisia keskellä päivää... Täällä ei syljetä kadulle, koska siitä saa sakot. Suomessa ei taida siitä edes mitään lakia olla.
Varmasti on vaikuttanut tuohon ko. perheeseen se, että he muuttivat itä-Saksasta Suomeen. Ystäväni on kotoisin itä-Saksasta ja hän on kertonut, miten kauheaa elämä oli ennen muurin sortumista. Hän ei ollut katsonut televisiota lapsena ollenkaan, kun sellaista ei ollut mahdollisuutta saada. Baanaanin hän sai ensimmäisen kerran 90-luvulla. Kyllä se niin on, että aina pitää ottaa huomioon lähtökohdat ja saapumispaikka. :) Saksakin on niin iso maa, että se, mitä minä koen Baijerissa voi olla jotain ihan muuta Hampurissa...
Rakastan kotikylääni Suomessa. Muuttaisin sinne heti, jos olisi niin paljon rahaa, että pärjäisi. Mutta Suomen työtilanne on todella huono ja talot kalliita, joten pysyn täällä omassa lintukodossani. :)
Vaikka Suomi onkin minulle kaikkien unelminen täyttymys, jonka hyviä puolia en nyt käy listaamaan: Olen sen niin monasti blogissani tehnyt, niin jos valitsisin kakkospaikan asua, se olisi vaikka jostain Baijerista tai Salzburgin seudulta. Olemme reissanneet siellä parisenkymmnentä lomaa ja aina olen tullut kuin kotiin, vaikka saksani on ruostunut kiitos englannin ylitulvan. Siellä on niin moni asia kohdillaan ilmastosta maisemiin ja niiden kautta ruokaan ja muuhun mentaliteettiin. Voisin vaihtaa, mutta taidamme tehdä sen vain yhä pidempien reissujen muodossa. Nauttikaa!
VastaaPoistaKiitos kommentista Leena! Kyllähän Suomessa on paljon hyviä puolia, esimerkiksi rikas kielemme. Baijerissa myös on huonot puolensa, ei siitä pääse mihinkään. Olenkin kuullut, että ulkosuomalaiset ovat tyytyväisiä vain lentokoneessa matkalla maasta toiseen. :) Pitää kyllä paikkaansa, kahden maan eläminen on antoisaa, mutta myös rankkaa. Aina kaipaa jotain toisesta maasta!
PoistaKirjoitit "Aina kaipaa jotain toisesta maasta!", Se on niin totta, käyn itseni kanssa viikottain kamppailua Suomi-Espanja, Espanja-Suomi.. Jos en lukisi näitä blogeja joita seuraan Suomesta ja kävisi siellä kerran vuodessa, unohtaisin varmaan osaksi sen kaipuun, mutta niin kävi nytkin viikonloppuna kun kävin Ukkini hautajaisissa, että itkun kanssa kentälle lähdin, Suomi-ikävä on mahdoton tällä hetkellä! Sitten taas kotiin tullessa oli niin ihanaa. Täytyy myöntää, että "ostan" tällä elintason romahtamisella ja muilla hankaluuksilla itselleni tuota taivaalla porottavaa keltuaista, tällä hetkellä se tuo minulle onnea, niin paljon, että olen valmis tinkimään muusta, valolla on kumma vaikutus! =D
VastaaPoistaSitä niin kaipaa kotimaata aina lähtiessä... Ikävä helpottaa, mutta kaipaus on aina läsnä jollain tapaa. Mutta totta virkat: aurinko ja lyhyt talvi on paljon parempi vaihtoehto, kun piiiiitkä talvi :) Mut pitää vaan matkustaa enemmän Suomeen ja nauttia niistä hyvistä asioista! Hyvää kesää! :)
Poista