Matkareportaasia vuorilta!

Perjantaina miehellä oli vapaapäivä, joten lähdettiin koko perhe Saksan korkeimmalle vuorelle, Zugspitzelle. Tässä raporttia päivän reissusta, jonka toivon auttavan sinne itsenäisesti matkustavia! :)

Päivä lähti käyntiin Poingista, kun suljimme kotioven aamulla yhdeksältä. Asemalta ostettiin Bayern-ticket, joka maksaa 28euroa ja on voimassa koko päivän aamu yhdeksästä lähtien. Lipulla saa kulkea viisi henkeä, pienet lapset menee ilmaiseksi. Ensin otettiin juna Hauptbahnhoffille, eli Münchenin päärautatieasemalle. Sieltä otimme sitten junan Garmisch-partenkircheniin. Taululla oli aina huono info, sillä juna ei jäänyt Garmeschiin vaan jatkoi siitä matkaa ja vain pienellä oli teksti, että tulisi mennä kolmeen ensimmäiseen vaunuun. Onneksi mies huomasi sen ja pääsimme oikeaan vaunuun. Emme halunneet mennä pyörä/lastenvaunu osastolle, koska siellä pyörien seassa on tosi ikävä istua, joten laitoimme rattaat kasaan ja otimme me "tavalliseen" junavaunuun. Matka Garmisch-partenkircheniin kesti noin 1.5 tuntia ja meni melko nopeasti eväitä mussuttaessa.

Garmisch-partenkirchenissä juna tuli keskilaiturille, eikä tietenkään ollut hissiä, joten mies kantoi vaunut alas ja menimme ostamaan lippua paikalliseen "vuori-junaan", mutta niitäpä ei saanutkaan lipunmyyntipisteestä asemalta vaan ainostaan vuori-junan edessä olevasta kopista. Lippu maksoi 37euroa/hklö, ja sillä saa päivän kulkea vuoristojunissa sekä korihisseillä ylös vuorille. Alle kuusi vuotiaat lapset menevät ilmaiseksi. Juna oli lähtiessä ihan tyhjä ja sinne mahtui hyvin lastenvaunuilla. Junalla olisi päässyt vuorelle 2600m:n asti, mutta me jäimme pois Eibseellä ja otimme siitä korihissin ylös vuoren päälle. Matka Eibseelle kesti n. puoli tuntia, koska juna pysähteli asemilla aika usein.

Korihissiä odottelimme noin. puoli tuntia ja itse hissiin olisi mahtunut 90 henkeä, mutta meitä oli ehkä reilu 10, joten lastenvaunuilla mahduimme oikein hyvin. Nousu vuoren päälle oli aivan huikea ja maisemat aivan tolkuttoman hienot! Poika katseli ehkä noin puoleen matkaan ikkunasta ulos ja sitten hänelle tuoli huono olo ja tyytyi sitten istumaan loppumatkan. Loppumatka meni kyllä todella jyrkästi ylös vuorelle ja silloin itsestäkin tuntui, että ei passaa kaiteesta päästää irti :) Hyvin päästiin kuitenkin vuoren päälle, 2962m:n korkeuteen! Ylhäällä mies kuvaili ja minä pidin lapsista TODELLA tiukasti kiinni, kun kävimme ulkona katsomassa maisemia. Näky oli aivan henkeäsalpaavan hieno! Koko päivän saimme nauttia aurinkoisesta säästä ja vaikka maassa oli lämmintä lähes 20 astetta, oli ylhäällä navakka tuuli ja hansikkaat tuli tarpeeseen.

Vuoren päältä otimme jälleen korihissin ja laskeuduimme alemmas 2600m:n ja kävimme syömässä Aasialaisessa ravintolassa. Lähes vierekkäin siinä oli kaksi ravintolaa, mutta me emme ensin huomanneet kuin tämän yhden ja menimme sitten sinne syömään. Vasta myöhemmin huomasimme, että siinä olisi ollut sellainen bistro-tyyppinen ruokapaikkakin, mutta kyllä valitsemamme ruoka oli niin hyvää, että ei harmittanut ollenkaan. Ruoka ei ollut mitenkään kamalan kallista, vaikka ensin ajattelimme, että raskiikohan ylhäällä syödäkään. Yksi annos oli n.12 euroa ja yhdestä annoksesta söi hyvinkin aikuinen ja meillä vielä lapset. Vessaa ei aasialaisessa raflassa ollut, joten jouduimme pojan kanssa käymään isossa rakennuksessa ennen lumileikkejä.  Laskettelijoita oli aika paljon, mutta varmasti vähän siihen verrattuna, mitä on viikonloppuisin. Tuolla päivälipulla, 37 euroa, saa myös lasketella koko päivän vuorilla, joten ei ole mikään paha hinta. Ilmeisesti sieltä saa myös vuokrattua pulkkia, mutta me tyydyimme vaan kävelemään ja katselemaan maisemia. Tammi-maaliskuussa vuorilla järjestetään myös opastettuja lumikenkäreissuja ja sinne minulla tekisi kovasti ensi vuonna mieli! Paljon ihmiset istuivat terassilla ulkona ja ottivat aurinkoa. Esitteiden mukaan laskettelijat voivat ostaa myös kahden päivän lipun ja laskea sillä sekä Italian puolella, Tirolissa, että Saksan puolella. Kuulostaa mukavalta!

Kotimatka alkoi, kun otimme junan 2600 metristä alaspäin ja sekin meni nopeasti, sillä junassa pyöri esittelyvideoita vuorilta ja myös turvaopasteita. Juna oli todella täysi ja koska halusimme istumaan, laitoimme jälleen rattaat kasaan ja otimme ne jalkoihin. Matka Garmisch-partenkircheniin kesti n.1,5 tuntia ja ehdimme sopivasti Münchenin junaan, joita kyllä meni tunnin välein. Münchenissä oltiin jälleen 1,5 tuntia myöhemmin ja vielä viimeisenä otimme junan kotiin Hauptbahnhoffilta. Kotikylässä ehdimme vielä kauppaan ostamaan lapsille jätskiä, sillä he jaksoivat todella hienosti koko päivän istua ja olla kärsivällisiä.

Matka oli rankka tehtäväksi yhden päivän aikana, kovasti olisi Eibseellä oleva neljän tähden hotelli houkuttanut, jossa olimme vajaa pari vuotta sitten yhden viikonlopun vaellusreissulla. Joka paikkaan pääsi hyvin lastenvauilla ja työntekijät olivat ystävällisiä ja availivat portteja, että pääsimme hyvin liikkumaan. Vaellusmahdollisuuksia on itse Garmisch-partenkirchenissä, Grainaussa, joka on vähän ennen Eibseetä ja sitten vielä Eibseellä ja lähiympäristössä. Tarkoituksena onkin, että ensi kesäksi hankitaan kantorinkka toisellekin lapselle ja lähdetään patikoimaan jonnekin tuonne. Innolla odotan :)

Alla kuvia reissulta:

Juna vuorilla oli tilava ja väkeä ei ollut nimeksikään menomatkalla.

Matkalla Eibseelle piti vaihtaa junaa yhdesti, mutta takaisin tullessa ei.

Korihissillä pitäisi mennä tuonne ylös!

Loppuvaiheessa otti mahan pohjasta, kun katsoi alas. Melkoinen pudotus :)

Korkeimmalla kohdalla oli todella hienot maisemat ja luntakin reilusti.

Alempana, 2600 m:ssä terassilla oli auringonottajia.

Me söimme tällaiset aasialaiset herkkuannokset. Tajuttoman hyvää!

Poika valloitti ylhäällä pienemmän vuoren :)

Itsehän en olisi uskaltanut nousta edes tuolle nyppylälle...

Lapsilla oli hauskaa temmeltää lumessa. Tarkkana sai olla, kun laskettelijoita meni puolelta jos toiseltakin, mutta mukavaa oli! Suosittelen!

Ensi viikolla uudet jutut! Kauniita unia!