tiistai 4. tammikuuta 2011

Joskus elämä yllättää...

Minut elämä yllätti viime keskiviikkona. Lastehuonepostauksen jälkeen lähdimme koko perhe laskemaan mäkeä. Minäkin sitten innoistuin juoksemaan mäkeä ylös ja laskemaan liukurilla alas. Viimeinen mäki oli sitten todellakin minun viimeinen, koko tälle talvelle (ja jos peloille antaa vallan, niin mäki oli minun koko elämäni viimeinen...)



Laskin mäen ja törmäsin "turvapatjaan" sillä seurauksella, että oikean jalan nilkasta meni kolme luuta poikki. Ambulanssilla sairaalaan ja jo samana iltana leikattiin. Sairaalassa meni viisi päivää, siis myös uusi vuosi. Jalkaani sain tuollaisen laskettelumonon näköisen kipsin, jota pitää vielä viitisen viikkoa pitää. 

Haastetta arkeen tuo se, että meidän asunto on kahdessa kerroksessa ja joudun joka päivä kulkemaan portaita. Keksin kulkea portaita istualtaan portaalta toiselle, kun vielä ei saa kipsijalalla astua. Kyllähän sitä miettii, että miksi tämänkin piti tapahtua, mutta kaikelle löytyy tarkoitus, vaikka sitä ei tässä tilanteessa vielä näe. 

Vaikeaa tulee olemaan olla lasten kanssa yksin kotona, jos mies saa uuden työpaikan. Onneksi anoppi on lupautunut tulemaan avuksi, jos on tarvetta! Vaikeinta on henkisesti hyväksyä se, että juoksemaan pääsee vasta kolmen kuukauden päästä. Kipsin poiston jälkeen pitää siis vielä kuusi viikkoa "vain" kävellä. Vaikka varmasti sekin tuntuu ihanalta viiden viikona kipsijalan jälkeen :)

Kiitos teille kaikille, jotka kommentoitte edelliseen postaukseen!! Pääsin nettiin vasta eilen ja ilaihduin kyynelin kaikista teidän kommenteista. Ihana, että jaksatte käydä täällä, lukea ja kommentoida! Kiitos teille jokaiselle!! <3






Tältä mun jalka nyt näyttää!




Keppien kanssa kuljen viisi viikkoa...



Toivotan teille kaikille Kaunista ja Tervettä vuotta 2011!


25 kommenttia:

  1. no jopas nyt sattui! Viisi viikkoa on pitkä aika pienten lasten kanssa...

    Sujuvaa paranemista toivottelen sinulle!

    VastaaPoista
  2. No VOI jestas sentään!!! Muuta ei voi sanoa, toivottavasti saat jalkasi entiseen kuntoon!
    Pitkään tuo paraneminen ainakin vaatii.

    VastaaPoista
  3. Todella harmillista! Toivottavasti paraneminen on jo lähtenyt hyvin käyntiin ja selviät ilman suurempia kipuiluja. Tuollainen mono-jalka-kipsaus on kuitenkin melkoisen kätevä heti kun jalalle saa varata painoa.

    Pikaista paranemista ja malttia kuntoutukseen sitten kun kipsi on poissa! ♥

    VastaaPoista
  4. Hei! Mulla kävi samoin lokakuun lopussa kotona, kun liukastuin räsymattoon. Nilkassa 3 luuta poikki ja ambulanssilla sairaalaan.Samantien leikattiin. Leikkauksessa nilkkaan laitettiin 9 ruuvia ja metallilevy. Toinenkin jalkani viottui ja odottelen pääsyä ortopedille siitä vammasta.Kauppareissut sujuu pyörätuolilla edelleenkin, kotona keppien kanssa. Eipä ole ollut nämä kuukaudet mitään herkkua, kipua, särkyä ja turvotusta.4 tyynyä öisin pitää jalkani kohollaan turvotusta laskien ja samalla selkä on ihan jumissa.Yksi ruuveista poistettiin jouluviikolla uudessa leikkauksessa. Eilen oli niiden tikkien poisto.Mulla oli 6 viikkoa lasikuitukipsi ja siihen päälle kipsikenkä.Kipsikenkää joudun pitämään edelleen, kun mikään kenkä ei mahdu turvotuksen takia jalkaan...Jos haluat vertaistukea, voit laittaa mulle meiliä: muumitalo@gmail.com

    VastaaPoista
  5. Voi ei, voi ei!!! Onneksi ei käynyt pahemmin!!! Ja onneksi sait heti apua ja pääsit sairaalaan. Kyllä nyt onkin sitten haastetta todellakin teillä siellä, harmittaa ihan hirmuisesti puolestasi, voi että!!! Muista vain sitten pyytää apua, jos kerran anoppisi on luvannut tulla autteleen. Koita jaksaa ja onneksi lapsille voi keksiä kaikkea kivaa vaikka askarteluja ja piirustelua, filmejä...voi jos me asuttais siellä niin tulisin niin auttaan sua!!! Nyt vain voin täältä virtuaalisesti lähetellä "hyviä" neuvoja, voih.

    Kuullaan taas pian, jookosta?

    VastaaPoista
  6. Voi kauhea, mitä on tapahtunut. Onneksi ei käynyt vielä pahemmin. Pikaista paranemista sinulle ja voimahalauksia arjen pyörittämiseen. Apua kannattaa käyttää, mikäli siihen tarjoutuu kerran hyvä tilaisuus. Tulethan kertomaan kuulumisiasi.

    VastaaPoista
  7. Pikaista paranemista!
    Kyllä se elämä aina joskus koettelee, mutta toivotaan, että pian paranee. Tulee pakollinen rauhoittuminen arjen touhuista.
    -päivi-

    VastaaPoista
  8. Voi miten ikavasti paattyi hauskanpito!!!
    Varmaan ei ole helppoa hoitaa taloutta ja lapsia yhdella jalalla pomppien.
    Toivottavasti saat apua askareisiin ja saat itse parannella jalkaasi...

    VastaaPoista
  9. Tosi kurjaa toiv. jalka lähtis paranee
    ja jos vaan saat jotakin apua sinne<3

    Iso halaus<3

    Jamssi

    VastaaPoista
  10. Voihan nyt :( Täältäkin lähetän voimahalauksen :) Jos jotain positiivista vielä asiasta etsii, niin onneksi nyt on talvi ja ehdit ennen kesää saada jalan taas kuntoon! :) On siinä kyllä taiteilemista, kun ei saa yhtään varata sille jalalle. Nyt vaan hyviä kirjoja ja elokuvia isot kasat ja hyvällä omalla tunnolla lepäilyä. Ja leikkimään sairaalaa lasten kanssa, saavat olla hoitajia ja passata potilasta ;)
    Mukavaa viikkoa kaikesta huolimatta!!

    VastaaPoista
  11. Kiitos teille kaikille tsempistä! Oikeasti jo se, että ihmiset välittävät ja tuntevat myötätuntoa, auttaa! Tässä nyt saa ainakin vasen jalka ja kädet hyvää reeniä, kun heiluu noiden sauvojen kanssa :)

    Onhan tässä opettelua, kun ei voi itse kaikkea tehdä. Minä kun olen meillä se, joka hoitaa lapset ja kodin. Mutta ihan hyvähän se on, että mieskin ottaa kaiken vastuun, eräänlaista opettelua hänellekin...

    VastaaPoista
  12. No voi ei..tosi harmillista!! Koita pitää positiivisuutta yllä kaikesta huolimatta, se auttaa toipumisessakin : )! Tsemppiä täältä sylillinen!

    VastaaPoista
  13. Minä jo hieman huolestuinkin, kun sinusta ei kuulunut useampaan päivään mitään...kaikkea hyvää ja Taivaan Isän erityistä huolenpitoa ja siunausta ,ja supernopeaa paranemista !

    VastaaPoista
  14. Voi hyvänen aika!
    Ymmärrän kyllä hyvin tunteesi ja huolesi. Itsekin olen joutunut leikkauspotilaana kuljeskelemaan ja hoitelemaan muksuja. Ei herkkua, mutta kummasti oppii pyytämään apua ja toiset auttamaan!
    Tuhannesti tsemppiä sinulle sinne!!

    VastaaPoista
  15. Kiitos CosyCottage, Marita ja Jaana! Itse olen kyllä positiivisella mielellä, oli niiiiiiin ihana päästä kotiin sairaalasta. Sairaalassa tuntui, että ei tämä voi olla elämää, kun vain makasi ja makasi. Kotona olen päässyt hyvin liikkumaan ja askarreltiin pojan kanssa jo tänään. Elämä voittaa! :)

    Jaana: Ehkä juurikin tuo avun pyytäminen on minun kohdallani hankalinta. Tunnen syyllisyyttä, jos joudun joltakulta apua pyytämään... Mutta nyt on jossain vaiheessa varmaan pakko...

    VastaaPoista
  16. Voi ei, onpa käynyt huono tuuri, kai sen niinkin voi sanoa.

    Pikaista paranemista, jalka tervehtyy hitaasti mutta varmasti :)

    VastaaPoista
  17. Kiitos Kaisa tsempistä! Toivottavasti viisi viikkoa menee nopeasti :)

    VastaaPoista
  18. No voi ei!! Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin!
    5 viikkoa lasten kanssa kipsijalalla on kyllä pitkä aika. Pikaista paranemista ja voimia sinulle :) sekä oikein hyvää ja parempaa tätä vuotta sinulle sekä perheellesi!

    VastaaPoista
  19. Kiitos Heli! Onneksi mies on vielä kotona, että ei tarvi ihan yksin pärjätä :) Hyvää uutta vuotta teidänkin perheelle!!

    VastaaPoista
  20. voi kurjuuksien kurjuus!!!
    no nyt alkaa toipuminen, paljon voimia ja pirteää mieltä siihen! niillä se paranee :).
    ja apua pitää pyytää, muuten käy liian raskaaksi! varmasti kaikki auttaa sua/teitä mielellään, missä vain suinkin voivat. älä turhaan siitä syyllisyyttä tunne :).
    kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  21. Kiitos kommentista S! Kyllä tässä varmaan on pakko apua jossain vaiheessa tosiaan pyytää...

    VastaaPoista
  22. Voi kuinka kurja juttu :(
    Onneksi saat apuvoimia anopista. Yrität vaan kuntoutua ja huilailla.
    Pikaista Paranemista ja Halauksia <3

    VastaaPoista
  23. Kiitos Allidaalia! Siis ei sitä vielä tiedä, että tarviiko anopin tulla, mutta sellanen varaus on, jos näyttää, että apua tarvis :)

    VastaaPoista