tiistai 14. toukokuuta 2013

Isänpäivä ja äitienpäivä

Viime viikolla Saksassa oli torstaina isänpäivä ja sunnuntaina äitienpäivä. Lapset olivat askarrelleet koulussa ja tarhassa kortit ja tytär toi myös ihanan lahjan, jonka olivat itse tehneet.

Isänpäivänä oli kaunista ja lämmintä. Olimme monta tuntia rannalla, poika heitti jopa talviturkin! Illalla pyöräilimme naapurikylän ravintolan Biergarteniin ja söimme siellä illallista. Biergartenit ovat kyllä niin ihania, isojen puiden katveessa on niin levollinen olo. Lapset voivat leikkiä ja aikuiset nauttia auringonlaskusta. 

Sunnuntaina perhe teki kaikkensa, että minulla olisi hyvä olla ja silti vain itkin - aamusta iltaan. Omaa äitiä on vain niin kova ikävä. Kävin illalla lenkillä ja itkin. Juoksin ja itkin, kunnes en enää voinut juosta ja itkin vain. Ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä. Kamala, kylmä ja kolkko päivä. Onneksi minulla on paljon ihania ihmisiä, jotka välittävät ja antavat tukea. Veljeni lohdutti, että äidillä on Taivaassa paras äitienpäivä ikinä. Maallinen ikävä on jotain niin lohdutonta. Kun äitiä ei ole, on minusta jäljellä vain osa. 

Hyvää äitienpäivää äiti Rakas, minulla on ikävä!






Kukkivat omenapuut.



Rannalla isänpäivänä.



Johannesbeerenschorle Biergartenissa :)



Isänpäivän illallinen.



Äitienpäivälahjuksia :)



Ihania lahjuksia!

Kaikkea hyvää teille kaikille!


10 kommenttia:

  1. Voi kun tuli minullekin surullinen olo kun luin surustasi! Minunkin äitini kuoli vajaa vuosi sitten, mutta emme olleet läheisiä enkä osaa surra häntä juurikaan. Tavallaan kadehdin sinua, sinulla oli ihana äiti joka elää muistoissasi, nauti niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Olen todella kiitollinen kaikista niistä yhteisistä hetkistä, jotka saimme äidin kanssa viettää. Me olimme tosi läheisiä ja jaoimme kaikki asiat. Siksi tämä varmaankin niin koville ottaa. Ei vain ole ketään tai mitään, joka voisi äidin korvata. Vaalin kaikki niitä ihania asioita, joita yhdessä teimme. Hän oli ihana äiti ja vaimo, niin rakas ja rakastettu. Mutta Jumalan tahtoon meidän on taivuttava ja iloittava siitä, että äiti on Jeesuksen luona.

      Poista
  2. voi! *hali* ja toivottavasti helpottaisi pian - toisaalta surulle pitää antaa myös tilaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Suru pitää elää läpi ja antaa sen olla. Joskus ikäväkin helpottaa. Onneksi minulla on ihania ystäviä ja sukulaisia, jotka pitävät huolta, muuten en jaksaisi. Ja onneksi on oma isä ja Taivaan Isä!

      Poista
  3. Ei mahdu suru sanoihin, ei lauseisiin, ei kyyneliin.
    Kaipaus ja ystävän ikävä on suuri.
    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi

    -mikonmarja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja! Tiedän, että tämä ottaa myös teillä muilla koville. Suurin suru on kuitenkin isällä, pitäkää hänestä huolta, silloin kun en siellä ole...

      Poista
  4. Oh..voimia! Ikävä ei varmaan koskaan mene pois, mutta laimenee, toivottavasti edes.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maaria! Ei varmasti, joskus ehkä helpottaa, sitä odotellessa...

      Poista
  5. Voimia sinulle! Oma äitini kuoli muutama vuosi sitten, hän oli paras ystäväni ja tukeni. Äitienpäivä on ihanan kamala, omat rakkaat lapset kaikkine ihanine lahjoineen ja sitten se pikku-tytön ikävä iskee.. Samoin vuodenajat ja muut juhlapyhät. Vaikka tiedän että äidin on hyvä olla nyt. Siitä kiitollinen. Jatkan vajaalla sydämellä elämää eteenpäin. Äitiä vaan ei kukaan korvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kiteytit hyvin ajatukseni... Vaikka on itsekin äiti, tarvitsee silti omaa äitiään, aina! Totta, äitiä ei voi ikinä kukaan korvata eikä hänen paikkaa viedä. Kauhulla odotan jo joulua... :/

      Kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista